lauantaina, kesäkuuta 30, 2007

Hauras ääni

Hauraan äänesi mä kuulen
Läpi tuulen se kaikuu edelleen

Jälkeesi jätät sormenjälkiä
Palan muistoa itsestäsi

Katselimme tähtitaivasta
Yömyöhään juteltiin
Sade kasteli meidät
Suutelimme salaman valoissa

Itkit ja kerroit kuinka
vihdoinkin löysit ihmisen joka ymmärtää

Mitä sinulle oikein tapahtui
Mihin lensit? Mihin katosit?
Mitä itsellesi teitkään
Tiedäthän.. Sinua kaipaan
Ikuisesti kaipaan

Jälleen pyyhin kyyneleen poskeltani
Tyynyn syliini mä painan

Kuuntelin lempikappaleitasi
Jos vaikka tulisit takaisin

Itkin ja kerroin kuinka
vihdoinkin löysin ihmisen joka ymmärsi

Mitä sinulle oikein tapahtui
Mihin lensit? Mihin katosit?
Mitä itsellesi teitkään
Tiedäthän... Sinua kaipaan
Ikuisesti kaipaan

keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Punaiset kengät raitiovaunussa

Juoksen epätoivoisesti pimeää karkuun. Valoa näkyy jossakin kaukana.
Punaiset korkokengät kolisevat asfalttiin niin kovaa, että se särkee korvani.

Nostan polvisukkiani kolmannen kerran. En näe muuta kuin kaukana olevan valon, ja sinne minun olisi päästävä.

Huomaan ohikulkijan, hän katsoo minua hämmästyneenä, kuin hän ei olisi aikaisemmin tavannut naista.
Mies tulee lähemmäs. Kirin vauhtiani.

Katson taakseni ja mies on kadonnut pimeyteen.
Otan muutaman juoksu askeleen. Ohitan puistotien nopeasti. Kengät alkavat hangata. Hengähdän.

Juoksen alas alamäkeä. Näen ja kuulen raitiovaunun pysähtyvän pysäkilleen. Juoksen niin kovaa kuin pääsen korkokengilläni, jotta ehtisin kyytiin.
Ovet sulkeutuvat, mutta saan tungettua käteni oven väliin ja ovet aukeutuvat.
Istun viimeisen rivin ikkunapaikalle. Tuijotan ulos ikkunasta. Hengitän ikkunaan ja piirrän sydämen.
Kaksi naista keskustelee eturivissä lapsistaan. Rakastavaiset halaavat toisiaan ja katselevat syvälle silmiin. Mies seisoo keskivaunussa ja katselee ympärilleen kuin peläten jotakin. Hän katselee ulos ikkunoista, välillä minua, välillä pariskuntaa. Hän hermostuu ja hätkähtää pienistäkin liikkeistä.

Muistelen viime lauantaita. Istuin samassa paikassa kuin nyt. Kädessäni paperikassi, jossa uudet punaiset kengät odottivat pääsevänsä juoksemaan ja nauttimaan. Kädessäni on ollut myös toinen kassi, jonka hädissäni unohdan penkille kun juoksen ulos vaunusta.

Tuo pussi on vieläkin vaunussa. Tiedän sen. Puren kynttäni, olen hermostunut.
En pidä siitä, että joudun turvautumaan jonkun apuun (kuljettajan) että löytäisin tuon kassin, ja sen sisällön.

Nousen hitaasti ylös. Toivon, että keskivaunussa oleva mies ei huomaisi liikkeitäni. Turhaan. Horjahdan ja joudun tukeutumaan pariskunnan olevaan penkkiin. Mies katselee minua silmäkulmiensa alta. Hän hengittää raskaasti.

Katson ikkunasta ulos, kuin en huomaisi miestä lainkaan. Liikun hiljaa häntä kohti. Katselen punaisia kenkiäni. Nostan polvisukkiani neljännen kerran. Hivelen kaulakoruani.
Kierrän hiuskiharan pikkusormeni ympäri. yritän olla mahdollisen huomaamaton.

Mies kohottaa katseensa. Näen selkeät silmät. Siniset tai vihreät, on liian hämärää ollakseni varma. Nyökkään nopeasti hymyillen ja hivuttaudun ohitse.
Mies takertuu käteeni nopeasti ja pelästyn.
Hän nostaa huivin, joka on ohi mennessäni tippunut.
Nostan huivin hämmentyneenä, en muista sen tippuneen kaulastani.
Kiitän hymyillen, en sano mitään. Katson häntä silmiin ja huomaan punan leviävän poskilleni.

Jatkan matkaa eteenpäin. Suoraan kuljettajan luokse. Rykäisen kuuluvasti, mutta kuljettaja ei huomaa minua. Hermostun. En tiedä mitä tehdä.
Mies katsoo minua keskivaunusta edelleen. Hermostun enemmän ja koputan kuljettajan ovi-ikkunaan. Hän katsoo minua vakavana. Pyydän anteeksi häirintää ja kysyn kassista.
Kuljettaja katsoo minua epäuskoisena, katsoo myös taakseen nähdäkseen miehen keskivaunussa ja kertoo ettei sitä ole.

Jään seuraavalla pysäkillä.
Nainen nousee kyytiin ja ohitan hänet varovasti.
Katson miten raitiovaunu liukuu ohitseni raiteilla.

Suljen silmät. Olen pettynyt ja surullinen.

Huomaan että en ole yksin. Mies keskivaunusta on jäänyt pois vaunusta samaan aikaan kanssani. Hän seisoo noin kymmenen metrin päästä minusta. Katson molempiin suuntiin. Punastun.
Silloin näen miehellä olevan paperikassin. Minun kassini.
Mies tulee muutaman metrin lähemmäs. Niin teen myös minä.

Hymyilen leveästi ja kuulen kuinka punaisista korkokengistäni lähtevä kopina saa miehenkin hymyilemään.