Naisellisuus

"Vuonna 1533, Orleansin herttuan pienikokoinen vaimo, Katariina de' Medici tilasi suutarin tekemään hänelle parin korkokenkiä, sekä muotia varten, että korottamaan hänen pituuttaan. Ne olivat eräänlaiset kengät, joissa oli korotettu kenkäpohja ja kantapää, mutta eivät kuitenkaan samanlaiset kun tämän päivän platform-kengät..." ---> wikipedia

Eipä tainnut tuo herttua oikein tietää mihin jalkansa pisti.

"Nykyään korkokenkiä käyttävät yleisimmin naiset, ja korkojen korkeus vaihtelee kolmesta senttimetristä stilettikoron kymmeneen senttimetriin tai jopa korkeampiin lukuihin.
Sabrinakorko on standardikorko avokkaille ja se on nimetty Audrey Hepburnin samannimisen elokuvan mukaan. Stilettikorko on saanut nimensä kapeakärkisestä veitsestä ja se on korkeampi ja sillä on kapeampi pohja." ---> wikipedia

Nykyään löytyy niin monenlaisia korkokenkiä, että valinnanvaikeus pistää pään sekaisin ja tilin tyhjäksi.

Muotilehtien sivuilla pyörivät julkkisnaiset ovat monella tapaa tyylikkäitä, mutta aina heillä on naiselliset korot jalassa.

Varsinkin tänä vuonna korkokengät ovat se tämän kesän juttu.

Liekö sitten että olen muodista täysin tietämätön, ajasta jäljessä tai sitten olen vain herännyt ja kasvanut naiseksi.

----

Tämä kesän kuolauslistalta löytyvät niin korkokenkiä kuin muitakin ihanuuksia. esim. Heidi Klumin suunnittelemat Jordache Jeansit.

--

Myös ikuinen sota kullan ja hopean välillä kiristyy. Upeita kultakorvakoruja löytyy jokaisen koruliikkeen hyllyiltä, mutta samaan aikaan vasemmalla on upeita hopeariipuksia.

Edelleenkään en osaa päättää, kumpaa pitää enemmän.

Omistan tuhottomasti koruja, joita en aina edes ehdi pitää, ja sitten ne usein jäävät johonkin piiloihin, jotka löytyy seuraavalla vuosikymmenellä.

----

Kesä on aina yhtä ihanaa, tuskaa ja ahdistavaa. Kadulla kävellessä tulee aina joku tyylikkäämpi vastaan, kengät alkaa hiertää kantapäästä juuri kun saat juoksuspurtin päätökseen hypätessäsi junaan, liian lyhyt hame nousee korviin pienessä tuulen vireessä, kesän ensimmäinen jäätelöpallo tippuu suoraan uusille vaaleille farkuillesi ja joku työntää kahvit suoraan uuden kauluspaitasi päälle.

Mutta on se kesä silti ihanaa, hauskaa ja niin mukavaa aikaa.

----

Katselin tuossa myös kesän tanssilavoja.

Lavatanssit voisi olla se tämän kesän uusi tempaus lajissaan. Mitä vielä. Muhkea ja upea kukkamekko päälle, tanssikengät jalkaan ja eikun tanssahtelemaan Jari Sillanpään tahdissa (vai mitä ihmettä siellä lavatansseissa nyt sitten soitetaankaan?)

Mutta muistakaa kesän motto, varsinkin juhlissa ja illanistujaisissa, kun nenä alkaa punoittaa liiasta auringossa isumisesta.

"Sisäisesti kaunis, ulkoisesti kaunis!"

(---> oikeastaan sen kuuluisi mennä kyllä, sisäisesti kaunis, ulkoisesti aurinkorasvakerros naamassa)

Luv shoes osa I

Kesä alkaa tehdä tuloaan ja

kaupoissa näkyy ihania kenkiä värikkäinä riveinä.

Värikkäät kengät täydellistävät

muuten pelkistettyä asua loistavasti.

---
Arkeen ja töihin.
Miksi pitäisi aina laittaa mustat avokkaat töihin lähtiessä. Luulisi työnteon maistuvan paremmalta herkullisen värisissä kengissä.

Textile shoe 35€ - Pumps 35€, Dinsko
---

Juhlaan.
Kesän ylioppilasjuhliin, rippijuhliin, häihin ja kaikenlaisiin juhlatilaisuuksiin on aina kiva pukeutua, mutta miksi tyytyä aina mustiin tai valkoisiin kenkiin. Värikkäillä asusteilla ja kengillä saat perusmustan tai valkoisen mekon näyttämään kiinnostavammalta.

Miss Sixty Buckle Front Metallic Court117,64€ - Salvador Sapena Tie Front Platform Sandals 179,92€ , Asos.com

---

Baila, baila.
Illan rientoihin saat väriä menevän värisillä kengillä. Herkulliset värit ja muodot saavat vipinää tanssilattialla.

Karen Millen Satin Stud Platform Sandals 228.36€ - Karen Millen Dip Dye Patent Wedge Sandals 186.84€, Asos.com

---

Kenkiin kannattaa panostaa. Mukavuus, oikeanlainen lesti ja istuvuus kuulostavat samantekevältä, kunhan kenkä näyttää hyvältä jalassa. Mutta myöhemmin jalkasi kiittävät hyvästä lestistä.

Minna Parikan uudet herkulliset kengät ovat saapuneet. Muoto, lesti ja istuvuus ennen kaikkea.

Suunnittele kengät

Suunnittele sikamageat kengät Reebok sivuilla. Voit ostaa suunnittelemasi kengät itsellesi. Huisin hauskaa ja varmasti et törmää kadulla toisiin samanlaisiin.

Kengät vs. raha?

Hmm.. Valitsen toisen. Ai, kumman?

No, kumman itse valitset? Niin juuri. Hyvä.

Joskus käy niin että kun seisot vaatekaappisi ääressä, ja pitäisi löytää jotain päälle pantavaa juhliin, ei tahdo löytyä yhtään mitään. Miksi?

No, ensimmäiseksi tulee mieleen, että eihän sitä samaa mekkoa/paitaa yms. voi käyttää enää uudestaan, mitä jos siellä juhlissa on joku joka on nähnyt jo sinut siinä samassa mekossa? Niin. Ei kannattavaa. (Älä toki ota sitä riskiä.)

Mutta perimmäinen syy taitaa silti olla se uutuuden viehätys. Kun laitat ensimmäistä kertaa sen uuden mekon/paidan jne päällesi, se tuntuu hyvältä. 

Hymyilyttää...

Joten samoin on kenkien kanssa.

Minä en vain osaa sanoa ei. EI!

Tai siis.. Osaan.. EN vain halua. En halua sanoa itselleni; "Kuules nyt neiti, sinulla on jo ihan liikaa kenkiä, ei varmasti enää kannattaisi tuhlata viimeisiä ruokarahoja noihin ihanuuksiin?!" Vastaus on yleensä; "No, miksi ihmeessä sitten menit sanomaan niitä ihaniksi. Kyllä nyt tehdään kaupat."

Ja lopulta ollaan siellä kassalla, ja taas tuhlattu ruokarahat.

Kotiin ei taida olla menemistä?

No, meillä on totuttu.

Kenkiinsortuja. Minä! En mahda sille mitään. Niissä on jokin suuri voima. En voi vastustaa kiusausta kun näen jotkin ihanat kengät hyllyllä ja juuri minun kokoani. Sattuipas.

(Ei. Nyt olen väärässä. Kerran on tapahtunut niin. Kyllä! Uskokaa pois. Ja se kyllä harmittaa, vieläkin, näin monien vuosien jälkeenkin.)

Nyt olen löytänyt kahdet ihanuudet, ja puren koko käteni verille, jotta en vaan tuhlaisi vähäisiä varojani niihin. Ja synttäreitäkään ei ole tulossa, ei joulua ei mitään. Pah.

Jospa ystävänpäiväksi?

Pyh... Vaikka pakko myöntää, että mies joka ostaa naiselleen kengät lahjaksi, on unelmamies. U-n-e-l-m-a-m-i-e-s!

Jaa, että onko heitä. Tuskinpa.

Bronx 85€                                

Björn Borg 65€

Punaiset kengät raitiovaunussa

Juoksen epätoivoisesti pimeää karkuun. Valoa näkyy jossakin kaukana.
Punaiset korkokengät kolisevat asfalttiin niin kovaa, että se särkee korvani.

Nostan polvisukkiani kolmannen kerran. En näe muuta kuin kaukana olevan valon, ja sinne minun olisi päästävä.

Huomaan ohikulkijan, hän katsoo minua hämmästyneenä, kuin hän ei olisi aikaisemmin tavannut naista.
Mies tulee lähemmäs. Kirin vauhtiani.

Katson taakseni ja mies on kadonnut pimeyteen.
Otan muutaman juoksu askeleen. Ohitan puistotien nopeasti. Kengät alkavat hangata. Hengähdän.

Juoksen alas alamäkeä. Näen ja kuulen raitiovaunun pysähtyvän pysäkilleen. Juoksen niin kovaa kuin pääsen korkokengilläni, jotta ehtisin kyytiin.
Ovet sulkeutuvat, mutta saan tungettua käteni oven väliin ja ovet aukeutuvat.
Istun viimeisen rivin ikkunapaikalle. Tuijotan ulos ikkunasta. Hengitän ikkunaan ja piirrän sydämen.
Kaksi naista keskustelee eturivissä lapsistaan. Rakastavaiset halaavat toisiaan ja katselevat syvälle silmiin. Mies seisoo keskivaunussa ja katselee ympärilleen kuin peläten jotakin. Hän katselee ulos ikkunoista, välillä minua, välillä pariskuntaa. Hän hermostuu ja hätkähtää pienistäkin liikkeistä.

Muistelen viime lauantaita. Istuin samassa paikassa kuin nyt. Kädessäni paperikassi, jossa uudet punaiset kengät odottivat pääsevänsä juoksemaan ja nauttimaan. Kädessäni on ollut myös toinen kassi, jonka hädissäni unohdan penkille kun juoksen ulos vaunusta.

Tuo pussi on vieläkin vaunussa. Tiedän sen. Puren kynttäni, olen hermostunut.
En pidä siitä, että joudun turvautumaan jonkun apuun (kuljettajan) että löytäisin tuon kassin, ja sen sisällön.

Nousen hitaasti ylös. Toivon, että keskivaunussa oleva mies ei huomaisi liikkeitäni. Turhaan. Horjahdan ja joudun tukeutumaan pariskunnan olevaan penkkiin. Mies katselee minua silmäkulmiensa alta. Hän hengittää raskaasti.

Katson ikkunasta ulos, kuin en huomaisi miestä lainkaan. Liikun hiljaa häntä kohti. Katselen punaisia kenkiäni. Nostan polvisukkiani neljännen kerran. Hivelen kaulakoruani.
Kierrän hiuskiharan pikkusormeni ympäri. yritän olla mahdollisen huomaamaton.

Mies kohottaa katseensa. Näen selkeät silmät. Siniset tai vihreät, on liian hämärää ollakseni varma. Nyökkään nopeasti hymyillen ja hivuttaudun ohitse.
Mies takertuu käteeni nopeasti ja pelästyn.
Hän nostaa huivin, joka on ohi mennessäni tippunut.
Nostan huivin hämmentyneenä, en muista sen tippuneen kaulastani.
Kiitän hymyillen, en sano mitään. Katson häntä silmiin ja huomaan punan leviävän poskilleni.

Jatkan matkaa eteenpäin. Suoraan kuljettajan luokse. Rykäisen kuuluvasti, mutta kuljettaja ei huomaa minua. Hermostun. En tiedä mitä tehdä.
Mies katsoo minua keskivaunusta edelleen. Hermostun enemmän ja koputan kuljettajan ovi-ikkunaan. Hän katsoo minua vakavana. Pyydän anteeksi häirintää ja kysyn kassista.
Kuljettaja katsoo minua epäuskoisena, katsoo myös taakseen nähdäkseen miehen keskivaunussa ja kertoo ettei sitä ole.

Jään seuraavalla pysäkillä.
Nainen nousee kyytiin ja ohitan hänet varovasti.
Katson miten raitiovaunu liukuu ohitseni raiteilla.

Suljen silmät. Olen pettynyt ja surullinen.

Huomaan että en ole yksin. Mies keskivaunusta on jäänyt pois vaunusta samaan aikaan kanssani. Hän seisoo noin kymmenen metrin päästä minusta. Katson molempiin suuntiin. Punastun.
Silloin näen miehellä olevan paperikassin. Minun kassini.
Mies tulee muutaman metrin lähemmäs. Niin teen myös minä.

Hymyilen leveästi ja kuulen kuinka punaisista korkokengistäni lähtevä kopina saa miehenkin hymyilemään.

Nettishoppailijat

Niin hyvältä kuin se kuulostaakin, sitä se ei aina ole.
On nimittäin todettu että shoppailu on sairaus. En voinut uskoa tätä aluksi, mutta näin asiantuntijat väittävät olevan. Uskomatonta, kaikkea olen kuullut, yhtä ja toista, mutta että tämä?

Eli seuraavan kerran kuin menet ostoksille ja näet jotakin todella mukavaa ja sinulla on oikein, oikein hauskaa, tutkiskele itseäsi ja jos huomaat jonkin alla olevista kohdista uppoavan sinuun, LOPETA!! Olet luultavasti sairas.

Eli jos seuraavat kriteerit täyttyvät:

• vastustamaton halu ostaa tavaroita toistuu
• ostaminen valtaa mielen, ostaminen on ikään kuin pakkomielle
• piilottelet ostamiasi tavaroita perheeltä, tavaroiden palauttaminen, aiheeton vioista valittaminen
• voimakas mielihyvän tunne oston yhteydessä
• pettymys, masennus, häpeä ostamisen jälkeen

on kyseessä ostoriippuvuus.

Katsotaanpas..

• Vastustamaton halu, hmm.. onko se sitä, että kun näkee jotain todella, siis TODELLA mageeta, haluaa sen?
• valtaa mielen, hmm.. pakkomielle? Mitä se on, kysyn vaan? Minulla on muistakin asioista pakkomielle, enkä silti sanoisi itseäni sairaaksi.
• Piilottelet tavaroita, no tuota, ööh.. siis, tämä.. siis.. On joitain asioita, mitä muut vain eivät ymmärrä, niinhän?
• Voimakas mielihyvän tunne.. mmm.. tulee mieleen muuta kuin shoppailu, mutta KYLLÄ. Ihana vaate, kengät, korut saavat minut todella iloiseksi. En silti sanoisi itseäni sairaaksi.
• Pettymys, ei. Masennus, ei. Häpeä, ei.

Juhuu, olen terve, olenhan? Ainiin, nyt muistinkin mitä olin alun perin tekemässä, nettiostoksillahan minä olinkin. Kiitos ja hei!!

Olkaa kiltisti, ja ostakaa jotain todella sähäkkää ja kivaa kesäksi. Wink!

Tytön kengät

Tyttö kaipasi kenkiään, ne saivat hänet onnesta sekaisin
Tyttö kaipasi kenkiään, ne saivat hänet hymyilemään
Pidin tytön onnellisena, kenkäkauppaan lähdin..

Tytön oli ymmärrettävä
en voinut olla hänen luonaan
Pidin kaiken yksinkertaisena, rauhallisena hänelle lauloin

Ainoa mitä tyttö tarvitsee, on hänen kenkänsä
Ainoa mitä tyttö kuuntelee, on hänen ainoat kenkänsä

Tyttö nauroi yhdelle pojalle
tällä kenkiä ollut laisinkaan
Ei voinut tyttö ymmärtää, kuinka poika pystyi elämään

Ikkunassa näki hän kerran
unelma kengät lasin takana
Tyttö hymyili kauas taakseen, nuo kengät halusi hän omistaa

Ainoa mitä tyttö tarvitsee, on hänen kenkänsä
Ainoa mitä tyttö kuuntelee, on hänen ainoat kenkänsä

Lompakkoani katsellessani, hän nauroi niin kauniisti
En voinut sitä vastustaa, hänelle kaikki rahani annoin

Tyttö lupasi silloin kerran, eihän ostaisi kenkiä vuoteen
Mutta lupaus rikkoutui jälleen, ei voinut tyttö vastustaa

Ainoa mitä tyttö tarvitsee, on hänen kenkänsä
Ainoa mitä tyttö kuuntelee, on hänen ainoat kenkänsä

Ainoa mitä tyttö tarvitsee, on hänen kenkänsä
Ainoa mitä tyttö kuuntelee, on hänen ainoat kenkänsä

Kengillä taivaaseen!

Manolo Blahnik
Fiore, 1997
Illustration by Manolo Blahnik"

Kaveri: Miksi sä tarviit kolmet parit kenkiä mukaan viikonloppu reissulle?
Minä: Yhdet on kävelykengät, yhdet illanviettokengät ja yhdet.. mmm... muutenvaanhätävara-kengät!
Kaveri: Ja ajattelit niinkuin ehtiä käyttää kaikkia?
Minä: Tietenkin!


Matkalla käytin kaikkia kolmea paria kenkiä, ja sekin tuntui jo liian vähältä. Vielä olisi tarvinnut jotkut pienet kengät sisätiloissa kävelyyn, ehkä tennarit ja vielä ihanat saappaat.
Kummallista miten sitä vaan ei pysty olemaan erossa kengistään edes kahdeksi päiväksi. Matkalla ehdin jo kaivata yhtä kenkäparia, nehän jäivät vailla ihania kaveriaan kaappiin.
Samalla jäin kaipaamaan sinne ihania kenkiä, joihin minulla jostain kumman syystä ollutkaan varaa.
Siis juurihan minä katsoin tiliä, ja siellä oli rahaa vielä vaikka kuinka.
--> syy saattaa löytyä käsivarressa kulkevista useista kasseista, joissa on mukavasti rahanarvoista tavaraa.

Tiedättekö, jos kenkäkauppaan menee rahattomana, tulee kaupasta ulos itkeneenä. Jos sinne menee rahan kanssa, tulee ulos hymy huulilla mutta kotona alkaa itkettää. Vuokra taas maksamatta, ja isi ei tahdo enää maksaa laskuja.
--> Kuulemma oma vika, jos ei osaa arvioida menojaan oikein..
Hyvähän hänen on puhua. Hän käyttää samoja tossuja vuodesta toiseen, eihän voi ymmärtääkään että kengät ovat elämäntapa.

Vinkki: Tähän voi olla ratkaisuna rikas aviomies. Visa auttaa hetkellisesti!

Kengät ovat elämäntapa! Sitä juuri, jokainen joka rakastaa kenkiä, ymmärtää tämän.

Tiedättekö, luulen että koko syypää tähän on Carrie Bradshaw, tuo ihana hahmo New Yorkista, joka palvoo Manolo Blahnikia ja vannoo kuolevansa parhaat kengät jalassaan. Hysteria, mania... Kutsukaa sitä miksi tahansa, mutta Carrie Bradshaw on idolini. Kun Carrie meni ja tuhlasi rahansa kenkiin, minä kasvoin pikkuhiljaa ajatukseen, että kenkiä täytyy olla yhtä monet kuin on päiviä vuodessa.
Vielä kuitenkin usein ne ihanat punaiset saappaat taikka mustat avokkaat jäävät kaupan hyllylle, tili huutaa miinusta ja minä itken niiden perään.
-->Miksi ihmeessä miehet eivät tajua että kengät voivat aiheuttaa yhtä lailla samaa mielihyvää kuin vaikka suklaa?

Kaveri: Miksi ostat kenkiä kokoajan, ethän sä edes ehdi käyttää kaikkia?
Minä: Ai kyttäät sä mua ikkunan takana?
Kaveri: Ei.. Mä vaan ajattelin..
Minä: Kuule, mä saan käyttää mun kenkiä silloin kun mua huvittaa, vaikka sitten nukkuisin korkokengät jalassa.
--> Näin on myös menneisyydessä tapahtunut..


Jääden odottelemaan ihmettä, että jonain päivänä minulla on 365 kenkäparia.