Kengillä taivaaseen!

Manolo Blahnik
Fiore, 1997
Illustration by Manolo Blahnik"

Kaveri: Miksi sä tarviit kolmet parit kenkiä mukaan viikonloppu reissulle?
Minä: Yhdet on kävelykengät, yhdet illanviettokengät ja yhdet.. mmm... muutenvaanhätävara-kengät!
Kaveri: Ja ajattelit niinkuin ehtiä käyttää kaikkia?
Minä: Tietenkin!


Matkalla käytin kaikkia kolmea paria kenkiä, ja sekin tuntui jo liian vähältä. Vielä olisi tarvinnut jotkut pienet kengät sisätiloissa kävelyyn, ehkä tennarit ja vielä ihanat saappaat.
Kummallista miten sitä vaan ei pysty olemaan erossa kengistään edes kahdeksi päiväksi. Matkalla ehdin jo kaivata yhtä kenkäparia, nehän jäivät vailla ihania kaveriaan kaappiin.
Samalla jäin kaipaamaan sinne ihania kenkiä, joihin minulla jostain kumman syystä ollutkaan varaa.
Siis juurihan minä katsoin tiliä, ja siellä oli rahaa vielä vaikka kuinka.
--> syy saattaa löytyä käsivarressa kulkevista useista kasseista, joissa on mukavasti rahanarvoista tavaraa.

Tiedättekö, jos kenkäkauppaan menee rahattomana, tulee kaupasta ulos itkeneenä. Jos sinne menee rahan kanssa, tulee ulos hymy huulilla mutta kotona alkaa itkettää. Vuokra taas maksamatta, ja isi ei tahdo enää maksaa laskuja.
--> Kuulemma oma vika, jos ei osaa arvioida menojaan oikein..
Hyvähän hänen on puhua. Hän käyttää samoja tossuja vuodesta toiseen, eihän voi ymmärtääkään että kengät ovat elämäntapa.

Vinkki: Tähän voi olla ratkaisuna rikas aviomies. Visa auttaa hetkellisesti!

Kengät ovat elämäntapa! Sitä juuri, jokainen joka rakastaa kenkiä, ymmärtää tämän.

Tiedättekö, luulen että koko syypää tähän on Carrie Bradshaw, tuo ihana hahmo New Yorkista, joka palvoo Manolo Blahnikia ja vannoo kuolevansa parhaat kengät jalassaan. Hysteria, mania... Kutsukaa sitä miksi tahansa, mutta Carrie Bradshaw on idolini. Kun Carrie meni ja tuhlasi rahansa kenkiin, minä kasvoin pikkuhiljaa ajatukseen, että kenkiä täytyy olla yhtä monet kuin on päiviä vuodessa.
Vielä kuitenkin usein ne ihanat punaiset saappaat taikka mustat avokkaat jäävät kaupan hyllylle, tili huutaa miinusta ja minä itken niiden perään.
-->Miksi ihmeessä miehet eivät tajua että kengät voivat aiheuttaa yhtä lailla samaa mielihyvää kuin vaikka suklaa?

Kaveri: Miksi ostat kenkiä kokoajan, ethän sä edes ehdi käyttää kaikkia?
Minä: Ai kyttäät sä mua ikkunan takana?
Kaveri: Ei.. Mä vaan ajattelin..
Minä: Kuule, mä saan käyttää mun kenkiä silloin kun mua huvittaa, vaikka sitten nukkuisin korkokengät jalassa.
--> Näin on myös menneisyydessä tapahtunut..


Jääden odottelemaan ihmettä, että jonain päivänä minulla on 365 kenkäparia.