Kengät vs. raha?

Hmm.. Valitsen toisen. Ai, kumman?

No, kumman itse valitset? Niin juuri. Hyvä.

Joskus käy niin että kun seisot vaatekaappisi ääressä, ja pitäisi löytää jotain päälle pantavaa juhliin, ei tahdo löytyä yhtään mitään. Miksi?

No, ensimmäiseksi tulee mieleen, että eihän sitä samaa mekkoa/paitaa yms. voi käyttää enää uudestaan, mitä jos siellä juhlissa on joku joka on nähnyt jo sinut siinä samassa mekossa? Niin. Ei kannattavaa. (Älä toki ota sitä riskiä.)

Mutta perimmäinen syy taitaa silti olla se uutuuden viehätys. Kun laitat ensimmäistä kertaa sen uuden mekon/paidan jne päällesi, se tuntuu hyvältä. 

Hymyilyttää...

Joten samoin on kenkien kanssa.

Minä en vain osaa sanoa ei. EI!

Tai siis.. Osaan.. EN vain halua. En halua sanoa itselleni; "Kuules nyt neiti, sinulla on jo ihan liikaa kenkiä, ei varmasti enää kannattaisi tuhlata viimeisiä ruokarahoja noihin ihanuuksiin?!" Vastaus on yleensä; "No, miksi ihmeessä sitten menit sanomaan niitä ihaniksi. Kyllä nyt tehdään kaupat."

Ja lopulta ollaan siellä kassalla, ja taas tuhlattu ruokarahat.

Kotiin ei taida olla menemistä?

No, meillä on totuttu.

Kenkiinsortuja. Minä! En mahda sille mitään. Niissä on jokin suuri voima. En voi vastustaa kiusausta kun näen jotkin ihanat kengät hyllyllä ja juuri minun kokoani. Sattuipas.

(Ei. Nyt olen väärässä. Kerran on tapahtunut niin. Kyllä! Uskokaa pois. Ja se kyllä harmittaa, vieläkin, näin monien vuosien jälkeenkin.)

Nyt olen löytänyt kahdet ihanuudet, ja puren koko käteni verille, jotta en vaan tuhlaisi vähäisiä varojani niihin. Ja synttäreitäkään ei ole tulossa, ei joulua ei mitään. Pah.

Jospa ystävänpäiväksi?

Pyh... Vaikka pakko myöntää, että mies joka ostaa naiselleen kengät lahjaksi, on unelmamies. U-n-e-l-m-a-m-i-e-s!

Jaa, että onko heitä. Tuskinpa.

Bronx 85€                                

Björn Borg 65€