Sininen taivas

Maalaa taivaan siniseksi, pilvet hattaraiseksi.
Laittaa maalaukseen auringon ja vielä muutaman pilven.
Kukkasia nurmella, keltaisia.
Ja tyttö istuu punaisine mekkoineen.

Poika katsoi kaukana kuinka tyttö tanssi nurmella
tätä voinut jättää näkemättä.
Hempeä tuuli vihelsi nuotteja,
tyttö tanssii kukkien keskellä.

Punaisia taloja, keltaisia kukkia, valkoisia pilviä.

Tyttö laulaa tuulen mukana.
Poika ihailee sitä kauempaa.

Ihailee, rakastuu. Lempeään aamuun.

Aurinko laskee, kukat lakastuu,
pilvet väistyy, taivas tummuu.

Kuun valossa, tähtien katossa, tyttö tanssii edelleen.
Poika naurahtaa, ei voi odottaa. Hän lähtee, hän sanoo.
Hän odottaa, hän odottaa. Hän odottaa tyttöä.

La-la-la-laa.. La-la-la-laa.. Hän odottaa.
La-la-la-laa.. La-la-la-laa.. Hän odottaa.

Suklaa-vadelmatorttu

Ullanunelma-blogista löytyi taas ihana resepti, jota oli aivan pakko kokeilla.
Helppoa ja hyvää!





Pohja:

100 g voita
3 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
3/4 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Täyte:

1- 1 ½ dl kuohukermaa
200 g taloussuklaata

Päälle:

Vadelmia

1. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan päälle (24cm) ja purista voideltu rengas kiinni. Sulata rasva ja anna sen jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Siivilöi muna-sokerivaahtoon jauhoseos ja lisää voisula varovaisesti sekoittaen. Kaada vuokaan ja paista +200ast. n.20min. tarkasta pohjan kypsyys ja anna jäähtyä.

3. Kuumenna kerma pinnoitetussa kattilassa ja paloittele suklaa kerman joukkoon, sekoita kunnes suklaa on sulanut. Nosta kattila liedeltä. Anna kuorrutteen hieman jäähtyä ja saeta. Levitä tasaiseksi kerrokseksi tortun päälle.

4. Ripottele vadelmia pinnalle.

Shoppailulakko

Tässä olisi vielä reilu viikko shoppailulakkoa.
Olen tosin kyllä hyvin tehokkaasti käyttänyt varat kosmetiikkaan, sukkia/sukkahousuja ostellen.
Muutama hairahduskin on tosin sattunut. Mutta hei, sen kuulemma voi antaa anteeksi, koska...
...no, koska minähän tämän leikin keksin. Yhden hairahduksen saa anteeksi (tai kolme) Mutta pian lokakuu on loppu, ja alkaa ihana marraskuu.

"Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu"

No, kuten Pelle Miljoona laulaa laulussaan Marraskuu, voi marraskuustakin tulla ikävä, jos mitään ei enää löydäkään. Jos tämä shoppailulakko on vienyt minut mennessään, ja enää ei edes tee mieli shoppailla!?

Ha, niin viissiin.
Kun marraskuu saapuu, minä juoksen lähimpään vaatekauppaan tai kenkäkauppaan ostamaan jotakin kivaa!

Sitä ennen kuuntelen radiosta The Voicea, jospa voittaisin unelmakengät (kaikkeahan saa ja täytyy toivoa).
Unelmakenkäni ovat vihreät korkkarit, jotka vilahtavat Sun Silk-mainoksessa. Se, jossa nainen juokseen junalle tarkastajan ohitse. Sitä ennen on näytetty, kuinka hän ottaa uudet kengät käyttöönsä.

Ne ovat minun unelmakenkäni.
Ihanat!

Jos joku löytää kuvan niistä, niin heti infoa minulle. Ne olisi vaan ihan pakko saada.
Vai pitäisikö lähettää The Voicelle postia noista kengistä, he saavat selvittää mistä ne ovat. Hmm.. Laitetaan harkintaan.

Kaikki kilpailut ovat ihania, jospa vain joku päivä niissäkin voittaisi.
Unelmaa, unelmaa, toivoa täynnä sydän on.

Ja uusi Trendi-lehti on hei saapunut. Ihanaa, se on pakko mennä NYT heti ostamaan!

Viikonloppua.

Uutta bloggerissa

Siis wau, blogger osaa kyllä aina yllättää.
Nyt on saatu taas jotain kivaa ja uutta.

Nimittäin kysely, johon kuka vaan voi vastata.

Eikun siis vaan vastaamaan! Kiitos!

Mobiilimese

Mobiilimese on ylisuperärsyttävä.
Ja sen pitäisi mukamas olla niin nopea ja hyvä, monipuolinen käyttää ja kaverit hollilla.
Ja pah..
Ensinnäkin miksi, voi miksi, siitä on tehty niin huono, että kun kirjoitat jollekin sanaa ja joku sattuu kirjoittamaan sinulle, sana katoaa *pum*. Aaargh, sitten aloitat sanan uudestaan, ja taas tämä tyyppi sattuu kirjoittamaan sinulle jotakin.
Eikö vähän ärsyttävää. Eikä auta kirjain kerrallaan kirjoittaminen.

Onhan se kivaa, kun jos haluaa vaikka bussissa/junassa mesetellä, ja siellä on kaikki kaverit samaan aikaan linjoilla. Mutta se kirjoittaminen.

Joo, ei tästä aiheesta mitään muuta.

Meseilyä!

Shoppailulakon seuraukset

No niin, kuolaan nyt sitten joka ikinen päivä jossain nettikaupassa ja ajattelen, että jos tavaraa ei voi toimittaa JUURI NYT, ja se tulee vasta joulukuussa, enkö voi siis shopata sitä nyt..?

Ongelmallista, periaatteessa voin, mutta periaatteessa en myöskään voi. Dilemma!

Mutta olen löytänyt joitain aivan ehdottoman ihania löytyöjä, joiden kuuluisi täyttää lisää vaatekaappiani.
Tässä ensimmäiset.

Olen kahden vaiheilla näiden kenkien kanssa:









Ruskeat ovat mahtavat löydöt. Elloksen saappaat näyttää hyvältä, ja varmaankin tuntuvat hyvältä, mutta jokin niissä näyttää epävarmalta.
Hintaa 129€

Mustat sen sijaan näyttävät ihan uskomattoman hyviltä, mutta onko ne hyvät.
Pronto Moda Duffy-sappaat 44,90€.
-------------------------------------------

Ja sitten sitä romantiikkaa.
Noiden kenkien kanssa kun ei voi käyttää muuta kuin jotakin aivan täydellisen ihanaa mekkoa. Ja tässä se tulee.











Pimeän, kynttilän valaistaman romanttisen syksyn värit ovat tässä mekossa.
39,90€

Mitään mieltä

Eli, jos olet yhtään mitään mieltä koko tästä turhasta blogistani, niin kirjoittelepa tuonne vieraskirjaan.
Ihan kaikki, niin nega kuin positiivisetkin jätetään näkyville. Hauskaahan se on, nih!

Vieraskirjan löydät tästä linkistä: Vieraskirja ja muista, siis ihan mitä vaan saat kirjoittaa. vaikka kyllähän mä tiedän, että te, jotka täällä notkutte (kyllä, siis sinä yksi ainokainen, jäit kiinni) niin tykkäätte tästä niin paljon, ettette pois halua koskaan lähteäkään.

Linkki löytyy myös tuolta pusuhuulisen tytön alapuolelta.

Kiitos!!

WWF

Oletko koskaan miettinyt, millaiselta maailma näyttää 50-vuoden kuluttua? Tai onko silloin lämmin vai kylmä?
Vai kenties ajattelitko matkustaa katsomaan viimeisiä jättiläispandoja Kiinaan? Tai ehkä kenties sukeltamaan delfiinien kanssa Intian valtamereen.

Oletko ajattelut, että pian se ei ehkä ole enää mahdollista?
Minä ajattelin.. Juuri tänään, kun tiikeri tuli ulos uunista.

Liityin WWF-kummiksi, koska haluan auttaa pitämään maapallon parempana vielä monta vuosikymmentä lähtöni jälkeen. Pieni apu voi olla suurikin apu.

"WWF on maailmanlaajuisesti toimiva, aikaansaava luonnonsuojelujärjestö, joka innostaa ihmisiä ja yhteisöjä toimimaan ympäristön suojelemiseksi. WWF:n tukijat ovat mukana pelastamassa maailman ainutlaatuisimpia luontokokonaisuuksia ja uhanalaisimpia lajeja. WWF toimii yli 100 maassa yhdessä ihmisten kanssa luonnon puolesta."

Kummiksi voit ryhtyä heti. Ja vaihtoehtojakin löytyy.
Voit valita kaikkiaan seitsemän eri kummiuden joukosta. Liity joukkoon.

Täältä löydät liittymisohjeet ja vaihtoehdot:
---> http://www.wwf.fi/liity/

Grrrr.. Tiikereitä näkyvissä

Tiikeri tuli uunista hyvänmakuisena ja näköisenä. Nams! Maiskis!

200 g voita
3 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl kermaa
2 rkl kaakaojauhetta

1. Vaahdota voi ja sokerit.

2. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten joukkoon.

3. Lisää kerma vuorotellen keskenään sekoitettujen jauhojen kanssa.

4. Ota eroon 1/3 osa massaa ja lisää sen joukkoon kaakaojauhe.

5. Pane massa kahvikakkuvuokaan kerroksittain, kaakaolla värjätty osa keskelle.

6. Paista +175c˚ n. 1 tunti. (Pinnalle voi laittaa tomusokeria epäonnistumisien kohdille)

Bon Appétit!

Resepti löytyi täältä.

Villi länsi

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Ohje on peräisin:
http://pakkopulla.vuodatus.net/blog/808969

24 vanhaa ilmettä!

Nyt se on ohi. 23- vuotiaan päivät nimittäin. Yksi vuosi taas lisää. Ensi vuonna kaksi ja sitten kolme.. ja sitä rataa niin kauan kunnes, pam. Olen kolmekymppinen. Mutta ei karata asioiden edelle, vaan...
Synttäribileet oli hauskat, vaikkakin porukkaa oli vähän. Moni päätti sitten olla tulematta ja hyvät kemut jäi väliin. Mutta olihan meitä kymmenkunta ja naurettiin toisillemme.

Koska olin laittanut vitsillä kenkärahaston kutsuun, niin olihan sellainen sitten laitettava pöydälle. Ystävät ovat niin ihania. Nyt saan uudet kengät! Kiitos teille!

Äiti oli tehnyt taulun ristiäisasustani. Nyt se roikkuu jo makuuhuoneen seinällä. Olihan se myöskin päättänyt askarrella kansion 23-vuotisesta elämästäni. Siellä oli tietoja minusta, sairaalamuistelu vuodelta 1983, valokuvia konttaamassa ison nallen kanssa, oman käden ja jalan kuva piirrettynä ja hiuksia, David Hasselhoffin nimikirjoitus (kyllä, olen tavannut hänet) urheilutuloksia, Hausmyllyn nimikirjoitukset 2-luokan kuvan takana, muotikuvia, joita leikin yhdessä Heidi-ystävän kanssa, yleisurheilu diplomi, ja sellaisia tavaroita joita ei ikimaailmassa olisi enää uskonut näkevänsä.

Ehkä paras lahja ikinä. Muistorikas ja sisältö on niin valtava, ettei voi uskoa että kaikki siinä on itsestään. Kiitos äiti!

Olihan yksi ystävä sentään tuonut minulle Hello Kitty-sukat, tällä hetkellä jalassa. Ja yksi toi keijunsiivet, sain siis leikkiä koko illan keijua. Ja mikä parasta, sain palovamma-laastareita, hah. Pääsen myös kahden tunnin tanssikurssille.

Siinä vaiheessa kun piti alkaa valmistautumaan lähtöä kaupunkiin, iski vaatekriisi. Meni varmaankin noin 2 tuntia että sain valittua itselleni vaatteet (jotka siis olivat ne alkuperäiset).

Kun sitten vihdoin juoksimme bussipysäkille, huomattiin, että joku yritti ajaa autoa, tuloksetta.
Ratissa oli n.19-vuotias tyttö, joka yritti ohjata autoa, vaikka ei selvästikään osannut. Pojat siinä sitten yrittivät auttaa. "Kytkin pohjaan!" "Ai, mikä?" No, eipä siitä mitään tullut ja auto poikittain tiellä, taksi takana, bussi tuloillaan.

Tyttö nousi ratista ja huusi pojille, että auttakaa häntä nyt käynnistämään auto. Siinä sitten joku huomasi, että avaimena toimi ruuvimeisseli.
Kyllä, tyttö oli päättänyt varastaa auton. Ilmeisesti bussikyyti ei ole mieluinen. Ja tytön omin sanoin: "Mitä väliä, saan ajokortin vasta 21-vuotiaana!" Niin no, sehän selittääkin kaiken.

No, bussi tuli, ja tyttökin nousi kyytiin. Auto jäi keskelle tietä, ovet auki, valot päälle, poikittain. Bussi kaartoi kävelytien kautta.

Pari pysäkkiä ehdittiin mennä, kun huomattiin poliisiauton tulevan vilkut päällä. Yksi meistä oli soittanut, että siellä nyt on yksi auto keskellä tietä ovet auki.

Bussissa tietenkin meillä kaikilla oli hauskaa, onhan se nyt melko hupaisaa, että 19-vuotias normaalinnäköinen nuori tyttö varastaa auton.
Siellä se tyttö sitten selitti, että ei sillä ole väliä, ja eihän se nyt niin haittaa, että jos yrittää varastaa autoa. Hohoijaa...

Päästiin jo melkein keskustaan, kun poliisiauto ajoi bussin takana. Taas yksi meistä oli soittanut poliisille, että tämä tyttö oli samassa bussissa.
Tyttö huomasi, että poliisit yrittivät nousta bussiin, niin päättikin jäädä siinä pois. Joku huusi, että älkää päästäkö sitä lähtemään. Siinä sitten poliisit juoksivat takaa sitä tyttöä. Loppujenlopuksihan ne sen kiinni saivat.
Draamaa, draamaa, olipa kyllä actionia.

Myöhemmin kävimme katsomassa autoa. Siellä oli tavarat heitetty etupenkille ja lattialle hansikaslokerosta, ja... Huumeneula.

No, siellä keskustassa sitten piti lähteä jonottamaan uuteen salsa-baariin, joka osoittautui niin pieneksi paikaksi että turhaa sinne oli jonottaa, ja sisäänpääsykin oli 10€, kello n.01.30 ja jonoa riitti.
Portsari hieman katsoi haikeana kun kymmenen ihmistä lähti jonosta, sinne meni 100€ + kaikki juomat.
Päästiin kuitenkin vihdoinkin sitten istumaan johonkin baariin, mutta sitä iloa ei kauan riittänyt.
Yksi meistä (nimeä mainitsematta tai mitään) oli "20v-alaikäinen" (ikäraja 22), mutta pääsi sisään sen turvin, että minulla oli synttärit. No, tämä sitten oksensi, juotuaan talon vahvimman paukun, lattialle, ja vaikka sen siivosimme, jouduimme poistumaan.
Olihan se kello siinä vaiheessa jo 02.15.
Lähdettiin sitten perinteisesti mäkkäriin ja yöbussilla kotiin. (Taksijono taas niin pitkä, ettei mitään järkeä).

Aamulla oli vähän päänsärkyä, mutta muuten hyvä olo. Pikkuveli lähti takaisin armeijaan, oltiin juna-asemalla n. 19.00. Ja siitä sitten minä ja P. jatkoimme Säveleen viettämään H:n 23- vuotis synttäreitä.
Leikkejä, pelejä. Alias, "Kuka meistä on..?" ja Rappa Kaljaa.
Hauska ilta!

Kyllä näitä synttäreitä jaksaa muistella pidempääkin.

Kiitos vielä kaikille ihanille vieraille:

- Pikkuveli J. ja äiti ja Paavo: Taulu paikoillaan, muistot kohdillaan.
- Migah: Keiju kiittää ja kumartaa.
- Hidi ja Juissi: Nyt on lämpöiset oltavat.
- Ihana Katri: Kitty on niin söpö.
- Katte ja Jenna: Kengät jalkaan ja eikun tanssimaan.

Kuvia:

Plan Goes Huuma

"Plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö

Plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka parantaa kehitysmaiden lasten elinoloja pysyvästi. Teemme työtä lasten oikeuksien toteutumiseksi tavalla, joka yhdistää ihmisiä yli kulttuurirajojen.

Plan perustettiin vuonna 1937. Työ Suomessa alkoi vuonna 1998. Arvoinamme ovat lapsikeskeisyys, kunnioitus ja ammattimaisuus. Plan on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Toiminnassa on mukana pian 30 000 suomalaista. Maailmanlaajuisesti kummeja on jo yli miljoona. PlanKummien lisäksi työtämme tukevat ulkoasiainministeriö sekä kasvava joukko suomalaisia yrityksiä.

Plan Suomi noudattaa kaikessa toiminnassaan eettisiä periaatteita. Olemme avoin organisaatio, joka kunnioittaa ihmisyyttä sen kaikilla alueilla. Plan on Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen (Kepa ry) ja Kehys ry:n jäsenjärjestö, ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestö, Unicefin kansalaisjärjestökomitean ja Vastuullinen lahjoittaminen ry:n (VaLa) jäsen."

----> http://www.plan.fi

Oltiin 29.09.2007 Plan goes Huuma- ohjelmassa, maikkarin studiolla. Siellä oli n. 200 aktiivista kummia, ja heidän avecit.

Mekin olimme siellä, ja oli kyllä jännää. Maikkarin studio sinänsä ei ole mikään kovin ihmeellinen. Studio, jossa on kameroita ja huoneita huoneiden perään.
Huuma-studio näytti niin pieneltä, että ei voinut ymmärtää miten se televisiossa näyttääkin niin isolta.

Kokoontuminen alkoi studiolle klo 17.30 (lähetys alkoi 19.30). Juomatarjoilua (kaksi drinkkilippua) ja sitten se kuuluisa valokuvaus.
Kaikki, jotka ovat katsoneet Huuma-ohjelmaa, tietävät, että yksi yleisöstä pääsee kisaamaan mainoskatko-kilpailuun. Eli yksi onnekas voi voittaa kaikki palkinnot tietyltä mainoskatkolla tulleet tavarat/matkat/esineet jne.
Kuvaus vei oman aikansa, ja tietenkin kaikkia jännitti, kuka se onnekas oli. Jokainen salaa toivoi sen olevan minä itse.

Kun vihdoin pitkien vessajonojen jälkeen päästiin studiolle, se vaikutti mielenkiintoiselta. Jännitys alkoi.
Ihmiset kävivät istumaan paikoilleen, tietyille oli varttuja paikkoja, ne jotka loppujenlopuksi pääsivät itse ohjelmaan esiintymään.
Oli äiti ja tytär, jossa äiti yllätti käymällä kummilapsen kotimaassa.
Oli myös kummitesti-kilpailu, johon joku ei vielä-kummilainen pääsi testaamaan, onko sopiva kummiksi.

Ja sitten tietenkin se mainoskatko-kilpailu. Huh, melkein sydän pääsi hyppäämään, kun kuva vilahti ruudulla, mutta eihän se tietenkään siihen jäänyt meidän kohdalle, ja joku muu onnekas pääsi yrittämään, ja yritys kannatti. Koko potti lähti mukaan. Onnea!

Mutta oli sekin jännää, että kotiyleisö näki meidät telkkarissa, jihuu, olimme 15sekunnin julkkikset. (täytyy myöntää, ohjelma on videolla, ja kyllähän me siellä vilahdetaan useamminkin.)

Esiintyjänä oli Lauri Tähkä & Elonkorjuu.

Musiikki oli hyvää, ja mainoskatkoilla ohjaaja kertoi seuraavat ohjeet.
Taputusta taputuksen perään. Hieman oli kädet hellänä sen jälkeen.

Tähän ohjelmaan voisi kyllä mennä useamminkin mukaan, niin hauskaa se kyllä ihan oikeasti oli.





Lore ja Heikki, juontajaparina oli aivan täydellinen. Ja tietenkin oli mukava nähdä Pikku-Lore ja Pikku-Heikki. Ja Nina Herala. Parasta ehkä oli Loren ja Heikin Bollywood-tanssiesitys. Kiitos teille!















http://www.mtv3.fi/huuma/

Möksähtelyä

Onko kukaan tullut miettineeksi mitä saadaan aikaan kun möksähdellään. No, minäpä kerron. Ei oikeastaan juuri mitään.
Ellet satu olemaan rikas hemmoteltu 16-vuotias tyttö, jonka isä on multimiljonääri.

Muuten.. Forget it!

Möksähtely ei ole paras tapa saada haltuunsa jotakin sellaista jota kovasti haluaa.

Jos haluat hellyyttä, rakkautta, läheisyyttä, eiköhän oikea lähestymistapa ole suoraan kiinni- menetelmä.

Kun haluat ostaa uuden vaatteen, kengät tai laukun tai vaikka ponin takapihallesi, perustele valintasi huolella, ja vakuuta, että se tulee olemaan viimeinen.

Jos taas haluat romanttisuutta, kannatan ostamaan samppanjapullon, käpertymään sohvalle katsomaan sinkkuelämää. Siinä se romanttisuus.

Kun taas tunnet olevasi hyvin hyvin yksinäinen, ajattele kaikkia niitä ystäviä, joita sinulla kenties saattaa vielä olla hengissä. Unohda kaikki naapurin sedät ja tädit. Pukeudu seksikkäisiin alusvaatteisiin, korkeisiin korkoihin, ja lähde lähimpään pizzeriaan iskemään se namu poika sieltä tiskin takaa.
(onko sillä nyt niin väliä, että teillä sattuu olemaan sama syntymäpäivä... ja heittämään muutamalla vuodella.. no, siis 10-vuodella.. hän on jokatapauksessa yli 18v.)

Suosittelen sateisiin syyssäihin ratkaisua.

- Laita pulloa siideriä pakkaseen.

- Laita soimaan ihanaakin ihanampi ääninen José González.

- Pue päällesi silkkinen yöpaita.

- Tanssi koiran tai kissan kanssa (pehmolelu käy mainiosti).

- Laula musiikin mukana (jos siis osaat) tai kirjoita samalla vaikka mieleesi tulvahtavia runoja.

- Ota pullo pakastimesta. Laita reilusti jääpaloja lasinpohjalle, kaada juoma. Suosittelen pilliä.

- Tanssi, laula, juo, kirjoita, tee mitä päähäsi juolahtaakaan.

VAROITUS: Sinä, joka olet vastikään jättänyt ex:si, ÄLÄ SOITA.

- Pyydä koiraasi nielemään kännykkäsi, jotta et voi soittaa ex:llesi.

- Kun olosi on parantunut, saatat huomata, että olet ehkä jopa hymyillyt, huolimatta siitä, että ulkona sataa vettä, koirasi tukehtuu puhelimeen ja kissasi repii silkkistä yöpaitaasi.

Hauskaa loppusyksyä!!

MINTULLE MILJOONA PUSUA, HYVÄÄ 9-VUOTIS SYNTYMÄPÄIVÄÄ!









http://pikkupossu.blogspot.com/

Linkit:

---> José Gonsález

---> T-paita, Seppälä 12,95€

Mielikuvitusystävät, onko heitä?

Kuka myöntää?
Minä.
Myönnän, kyllä, minulla on sellainen pienen pieni olio tuossa olkapäällä heiluttamassa ilkeää häntäänsä päivästä toiseen.

Joten, kun kaadan vesilasin päälleni, olio, kutsutaan sitä nyt vaikka Kalaksi, on kertonut härskin vitsinsä.
Kala on hyvin vitsikäs kaveri, vilkas mielikuvitus ja härskiintynyt mieli.
Se on taitava manipuloija, ovela petkuttaja.
Ilkeä kuin mikä.

Kala on kuitenkin ystävä. Se on luotettava ja hyvin hyvin rehellinen.
Tänä aamuna olin erehtynyt laittamaan täysin turmeltuneen paidan päälleni, sellaisen, joka saisi muotipoliisilta sata miinus pistettä.
Onneksi Kala osaa sanoa asiat suoraan ja sylkäisi paidan päältäni.

Kala myöskään ei pidä ihmisistä. Se saattaa sylkeä ihmistä päin, jos ei pidä tyypistä. Se on hyvin valikoiva.

Kala on tyyppi, joka ei paljon muista piittaa, se on hyvin pahansuopainen ja itsepäinen.
Mutta se on silti myös poikkeuksellisen sosiaalinen, herttainen, hauska, onnekas ja armahtavainen.

Ja mitäkö tämä kertoo minusta? mmm.. ei mitään.
Minä en ole Kala, ja Kala ei ole minä.
Se on vain olio, joka istuu olkapäälläni.

Käymme keskustelua harva se päivä, ja jos hyvin käy, saatamme oivaltaa toisiltamme edes jotakin. Useimmiten pidämme oman päämme, ja se siitä.

Onko sinulla mielikuvitusystävää?
Väititkö, että olet liian vanha?
Liian normaali?
Pah, ikinä ei voi olla liian vanha olemaan edes vähän lapsellinen.

Kuunnelkaa myös uusi M.I.A Kala levy!!












Kala on yleisnimitys vedessä eläville, kiduksilla hengittäville, selkärankaisille eläimille. Kaloihin voidaan niputtaa kasa tieteellisiä ryhmiä, mutta "kalat" eivät itsessään ole tieteellisen luokittelun ryhmä.
---http://fi.wikipedia.org/wiki/Kala#Katso_my.C3.B6s