Mistä huomaa että tulee syksy ja pimeää?No, ihmisistä.
En ymmärrä miten ihmiset voi muuttua ihan ykskaks kun syksy, ja varsinkin talvi, tekee tuloaan. Ihmiset menettävät hermonsa jokaisessa paikassa.
Kaupassa on liian pitkä jono. Pankkineiti on liian hidas. Junassa teinit mekastaa. Elokuvat on kaikki väkivaltaisia. Lapset kirkuu puistoissa. Vaatteet on liian pieniä tai suuria. Ulkona on liian pimeää ja sateista.
Argh, mur, ugh!
Minulla menee ensinnäkin näihin nyrpeisiin vanhoihin rouviin hermot, että ne jaksaakin nipottaa jokaisesta asiasta.
Istuin junassa, ja siinä sitten tämä ko. rouva ja kaksi teiniä minun lisäkseni. Siinä sitten teinit vaihtoivat kuulumisia miten jossakin kotibileissä oli ollut hauskaa ja vähän "sellaista" juttua.
Rouva sitten nousi omalla pysäkillään ja vaihtoi muutaman tiukan katseen teinien kanssa ja: "Olipas mukavaa viettää teidän kanssa aikaa tässä junassa, kun teillä on niin älykkäitä juttuja! Kiitos teille!"
Hetken aikaa, kaikki, minä, teinit, muut kanssamatkustajat olivat ihan hiljaa, kukaan ei tainnut ensin ymmärtää sarkasmia ja sitten vasta moni purskahti nauruun.
No, eipä mennyt aikaakaan kun jo seuraava tantta juoksi huutamaan, että: "On se kumma kun ei junassa saa matkustaa rauhassa, vaan pitää kuunnella pikkutyttöjen hölötystä. Kasvakaa jo aikuisiksi tai menkää kotiin kasvamaan!"
Anteeksi jos olen väärässä, mutta eikö kaikilla ole samat oikeudet matkustaa junassa. Olit sitten vanha tai nuori, pitkä tai lyhyt, paksu tai laiha, musta tai valkoinen. Jokainen saa matkustaa.
Ymmärrän kyllä nämä puhelimeen kalkattajat, jotka sitten jaksavat tarinoida koko lääkärikertomuksensa kanssamatkustajille jne. Mutta tässäkin tapauksessa teinit puhuivat normaalilla äänellä, en itse edes koommin kuunnellut/kuullut keskustelua, ja ihan sitä normaalia "teinipuhetta".
Olisihan se nyt aika noloa mennä vanhalle ihmiselle huutamaan, että: "Pidähän nyt se turpavärkkisi kiinni, kun en jaksa kuunnella noita sinun vanhuudenhöpinöitäsi!"
Olisi se vaan joskus mukavaa, kun oikeasti ihmiset voisivat jutella toistensa kanssa, jopa tuntemattomien kanssa. Onhan se paljon mukavempaa matkustaa, kuin käpertyä siihen omalle paikalle ja tuppisuuna sitten odotella omaa pysäkkiä.
Mutta sitten toisaalta, kyllä se on mukavaa joskus istua hiljaiseen bussiin, junaan ja matkustaa hiljaisuudessa pitkän työpäivän jälkeen.
