PMMP

Ekan keikan taisin nähdä alkuvuosina Ankkarockissa.

Tykkäsin. En tosin ehkä kuitenkaan niin paljon kuin nyt.

Uuteen levyyn (Veden varaan) tutustuminen kesti tosin kauemmin kuin aikaisemmin. Aluksi vähän vierastin, en tykännyt. Sitten tytöt lauloi Huuma-ohjelmassa, aivan sairasta kuunneltavaa.

Biisi tuntui olevan pelkkää huutoa, ja mitkä asut. Yök.

Mutta... Apollon keikalla (1.4) se räjähti silmille. Ja nyt se soi kaiuttimista naapuriin asti!

Paulan nokkelat ja hauskat sanoitukset ovat yllättävän nerokkaita suorastaan.

Kannattaa tutustua rauhassa. Ei paniikkia, jos ekalla kerralla ei miellytä, se jää silti soimaan päähän.

Silti jaksan olla sitä mieltä, että Kovemmat kädet- levy on se paras! Jesh!

Ne on niinkun... silleen.. sopivasti hulluja.

Ja Miran maha on ihana <3

www.pmmp.fi

-----------------

PMMP - Pariterapiaa

Sulla on ylitöitä ja pää on kipeä
kun riittää tekosyitä, niin ei vain lipeä
Sun ei tee ikinä mieli
muhun koske et millään

Kai tiedät hyvin, mihin tällainen johtaakaan
vain tyttöporukalla laivalla Tallinnaan
Mä vedän hillityt perseet
raahaan jonkun mun hyttiin

Kiireesti terapiaan että en petä sua
nyt se tutkitutetaan, mikset sä haluu mua
ei riitä yks kerta vuodessa jos on ihan terve

Mä en aio erota
koska en vaan halua
mutta täytyy puhua

Hymisee vastapäätä ymmärtäväinen suu
kyselee molemmilta: "Miltä teistä tuntuu?"
ja sitten kumpikin pohtii, missä menikään pieleen

Sua painaa yt-suma, lapsuus ja vanhemmuus
Ei mä en ole ruma, nyt on vain vaihe uus
otetaan kädestä kiinni, vähän katsellaan silmiin

Enhän voi olla vielä niin vastenmielinen
ainakin vaatteet päällä oon hyvännäköinen
ja turhan takia taas illalla pukeudun pitsiin

Mä en aio erota
koska en vaan halua
mutta täytyy puhua

Yksityissektorilla on melko kallista
saan antidepressantit varmuuden varalta
jos vaikka masennus piilee, kun oon kova ja viilee

Ne tekee diagnoosin, että sua ahdistaa
saat oikein sairauslomaa
minä en mitään saa
ja kohta rahat on loppu, pantu lekurin taskuun

Nyt sut on lomautettu, rupesit ryyppäämään
miksen vaan ollut hiljaa, pettänyt menemään
Mikään ei ikinä muuttuis
jos ei tietäis, ei suuttuis

Mä en aio erota
koska en vaan halua
mutta täytyy puhua

Tänä kesänä ostan...

- Aurinkolasit, jotka oikeasti näyttävät hyvältä omassakin naamassa.

Vercase

- Kiva peli picnicille, jotakin muuta kuin samaa tylsää aliasta, trivialia tai edes hullunhauskaa twisteriä.

esim. Musiikkiaiheinen muistipeli, Kitsch 31,50€

- Kesälukemiseksi tahtoisin Paris Hotels & More- kirjan. Ainakin sitä myy Moko 26,50€

- Jumalaisen hedelmäinen, eksoottinen mutta hienostunut hajuvesi.

- Kunnon festarikengät, vaikka kokemukset taitavat jäädä pelkästään Flow Festivaleihin. Muihin ei ole aikaa, valitettavasti.

... listaa päivitetään... odota hetkinen...

"Oon kotona, tuu meseen..."

Ensin oli messenger, jolla oli kiva leikkiä, on edelleen. Kaverit langan toisessa päässä, nyt vaan tarvitsee kirjoittaa kaikki, ei tarvitse kuluttaa energiaa puhumiseen. Hei, voit katsoa vaikka telkkua samalla. Tai tehdä ruokaa, siivota, maalata tai vaikka lenkkeillä. Helppoa!

Sitten tuli skype. Kaikki helpottui, edelleen voit kirjoittaa, eikä tarvitse kuluttaa aikaa puhumiseen, mutta jos sattuu tulemaan suuri ikävä, voit ottaa kuulokkeet korville ja kilauttaa kaverille. Helppoa!

Sitten olikin irc-galleria. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Voit kertoa kavereillesi kaiken ilman sanoja, lataat kuvasi nettiin ja odottelet kuumeisesti kommentteja. Ja hei, jos ihailijoita riittää, saatat saada pärstäsi päivän kuvaksi. Kuinka söpöä!

Mutta... Sitten tuli facebook. Ja nyt voit istua kaikki vapaapäiväsi ruudun ääressä, testata älykkyytesi, kummastella oletko oikeasti poika vai tyttö tai sattuisiko käymään niin hyvä tuuri, että muistutat kuuluisuuksista Angelina Jolieta. IhQ.

Siellä voit löytää kaikki vanhat luokkakaverit, joista ei sitten ole kuulunut mitään vuosikausiin. Ja tietty, postaat kuvat taas nettiin ja sieltä kaverit näkee mitä kaikkea jännää elämääsi kuuluu nykyään.

Ketään et näe livenä, kaikki on täällä. Miksi ihmeessä siis jo kaikki ei ole täällä? ( -Ai, ne on jo.)

Argh. Joskus tuntuu, että internet valtaa mielen.

Kyllä, voih, myönnän, että blogitkin kuuluu johonkin niistä kategorioista, jotka syövyttää kaikki oikeat ajatukseni (Mikäli niitä on vielä jäljellä.)

Ja kyllä, olen facebookissa, testannut kaikenmaailman testit läpi, löytänyt vanhat koulukaverini, saanut jopa uusia ystäviä. Ja silti istun kotona koneen kanssa kaiket illat.

Pah, mitä järkeä?

Taidan pistää poikki suhteelle. Minä ♥ internet ei taida sittenkään aina olla niin suloinen yhdistelmä, kuin ensin antaa näyttää.

Tahdon nähdä maailmaa, en kokea sitä ruudun välityksellä.

Tahdon nähdä ystäviä, kavereita, käydä ulkona, en vain hengata heidän kanssaan netissä.

Olisi kivaa nähdä joskus ne kaikki 109 kaveria, joita minullakin on facebookissa, livenä edes kerran vuodessa.

Pah, eipä taida onnistua. Surullista.

Paluu maan pinnalle...

Minut löytää facebookista. Ja twitteristä.

Ja joskus myös galtsusta ja ehkä mesestä.

XOXO.