Syksy

Syksy on taas, kylmä ja sateinen syksy.
Moni pitää syksystä vaikka se onkin synkkää ja masentavaa aikaa.
Päätin, että en masennu tänä vuonna. Syksyhän on oikeasti aika ihanaa aikaa.
Kaikki uusi alkaa.
"Mä päätin, että mun päälle ei sada, niin ei myöskään satanut!"
"Tänä syksynä mä alotan ainakin kaksi uutta harrastusta!"
"Tää syksy tuo mulle ihan uusia tuulia."
"Tää syksy on SE syksy!"
--------------------
Punaiset lehdet:
Kun syksy saapuu mä huomaan, punaisten lehtien välistä,
mä tiedän, mihin joudun, mä masennun
Ei lääke, ei lohtu, ei kukaan mua pelastaa,
siitä joudun kärsimään ikuisesti ainiaan

Mieleni mustaan punaisten lehtien välistä,
kuulen sen pienen äänen korvieni takaa
Miksi se kuiskaa, miksi ei uskalla
Takaisin se johtaa minut siihen mistä lähdinkin

(16.10.2006)

Pannari

4 dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria (tai enemmän)
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vanilliinnisokeria (tai paljon enemmän)
8 dl maitoa
3 munaa
100 g margariinia sulatettuna

Vispaa munat ja maito keskenään (niin että munia ei erota maidosta).

Lisää jauhot, sokeri, ja muut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi.
Seisota taikinaa ½ tunita jos ehdit.

Sulata margariini ja kippaa taikinan sekaan.

Kaada taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja paista keskitasolla
200-220 asteessa 30 - 45 min.

resepti on otettu: täältä

Banaanipirtelö

Herkkupepun pirtelö

2 keskikokoista banaania
isoa pala vaniljajäätelöä
2 dl maitoa
4-6 jääpalaa

Muuttunut mieli, puutunut kieli

Ihmisillä on mielipiteitä. Musiikista, taiteesta. Vaatemaku on toisilla toisenlainen. On mahdotonta tyydyttää kaikkia katsojia.
Se, mikä kuulostaa tai näyttää jonkun mielestä hyvältä, ei välttämättä toisen mielestä ole ollenkaan hyvä.

Taannoin juttelin kaverini kanssa musiikista, ja hän kertoi että Britney Spears on hyvä. Tuijotin suurilla silmilläni ja olin pyörtyä siihen paikkaan, en voinut siis uskoa korviani. Britney ei ole hyvä. Sanoin sen hänelle, ja hän selvästi loukkaantui, herkkää luonnetyyppiä kun kerran on.
No, seuraavalla kerralla kun tapasimme, n. 1kk kuluttua, päätin korjata tilanteen ja sanoin, että kuuntelin yhden Britneyn biisin, ja että se kuulostikin ihan hyvältä.
Neidillä vain oli jo mieli muuttunut, ja sanoikin kuuntelevansa enää vain Children of Bodomia. Olin taas lentää persuksilleni ja olin täysin mykistynyt.

Paineet kasvavat. Muoti muuttuu niin nopeasti, että kun ehdit ostaa jotakin hyvin muodikasta, on se jo seuraavana päivänä täysin out. 1/100 saattaa väittää jotakin hyvin epämuodikkaaksi, se riittää. En tiedä riippuuko se, kuka sanoo ja miksi sanoo ja miksi se on niin voimakas mielipide.
Ja mitä enemmän yrität näyttää muodikkaalta, hyvältä jokaisen silmissä, paineet vain kasvavat. Annas, kun menet kauppaan ja valitset täysin vääränlaisen paidan, niin sinut katsemurhataan.

Mutta eivät ne paineet mihinkään katoa, vaikka et niin kovasti yrittäisikään. Et välitä mitä muut sanovat, et välitä miltä näytät. On täysin sama, vaikka liikkuisit kaupungilla tuulipuku päällä tai sitten Dieselin farkut ja Guccin laukku olalla. Paineet ovat kovat.

Suomessakin on jo satoja blogeja, joihin voi rekisteröityä, ja luoda näköisesi profiilisivut. Muotisivut, musiikkisivut. On selvää, että kaikkia ei voi miellyttää omalla maullaan.
Siksi onkin tärkeää että juuri itse tietää miltä haluaa näyttää, mitä haluaa kuunnella tai nähdä. Tietää miltä itsestä tuntuu.

Juttelin ystäväporukan kanssa muodista, ja siitä miten vaikeaa on olla tyytyväinen itseensä saati sitten että muut olisivat kanssasi samaa mieltä. Muutama kertoikin, että pääasia että vaatteet on päällä. Toinen heti perään: "Usein tulee ostettua vaatteita, joita käyttää kerran, koska seuraavana päivänä joku julkistaa vaatimuksen, että sellaiset vaatteet täytyy heittää roviolle palamaan."

Monille itsetunto tuhoutuu muiden mielipiteistä. Tänä päivänä ihmisiä arvostellaan yhä enemmän ulkonäön ja esim. musiikkimaun perusteella.
Mutta varsinkin oman tietokoneen ääressä on varsin hauskaa arvostella muita, ja muiden mielipiteitä. Kun ei tunne toista, on helpompaa lähteä haukkumaan toista. Mutta sitten on niitä hellävaraisia arvostelijoita. Kuvassa on mekko ja antiikkinen tuoli: "Aivan ihana tuoli. Mekkokin on ihan ok!!"

Olen usein päättänyt, että en välitä muiden mielipiteistä, mutta silti se on niin hiton vaikeaa. Koska sitä haluaa näyttää myös mudien silmissä hyvältä. Monikaan ei voi väittää, etteikö välittäisi siitä mitä muut ajattelevat.
Tosin minulle on huomautettu muutamaakin otteeseen, että itsetuntoa riittäisi vaikka koko naapurustolle.
Kyllä ne pienet halveksuvat silmäykset silti kirpaisevat hetkeksi.

Yritän piiloutua pieneen pesääni kaikkini tyhmine vaatteineni ja kuuntelen vanhasta iPodistani Nuspirit Helsinkiä. Aivan yksin.

Itsetuntoni on hyvä.
Ainakin välillä.
Joka toinen päivä.


p.s. Niin ja tämäkin blogi on täysin turha ja epämuodikas. Lupaan lopettaa pian.

Et minua nää

"Katselin sun kuvaasi tänään tunnilla
En muuta nää
Ajelehdin pitkin pilvilinnoja, sinusta unta nään
Kuljetan sun kuvaa mun medaljongissani, mmm, mmm...

Et minua nää, et minua nää..

Voi jos sä tietäisit, etten unta saa, ajattelen vain sinua
Sydämeni haluaa, että olisit minun luonani
Vain edes päiväksi.

Et minua nää, et minua nää..

Kuulin miten välitunnilla, joku ihaili sinua kauniilla sanoilla
Kirjoitti runoa mmm, mmm...
Liian monta ihailijaa, en sinua koskaan saa.
Voin vain ihailla, haaveilla, sinusta ja minusta.

Et minua nää, et minua nää...

Tarvitsen ihmisen, joka minua rakastaa,
haaveilen, en sinua saa
Kaipaan jotain paljon suurempaa,
haaveilen, en sinua saa

Et minua nää, mä haaveilen..
Et minua nää, mä susta unta nään...
Et minua nää
Et minua nää..."

omistettu: Milo Ventimiglia