Liian iloinen päivä

Siis voiko päivä enää iloisemmin alkaa.
(nyt soi se laulu päässä, voi ei)

Herätys soi klo 05.00, pääsen ylös 20min myöhemmin.
Meikkaus ja pukeutuminen 05.20
Bussipysäkillä 05.34
Töissä 05.55
Työt alkaa 06.00

Iloinen, hyväntuulinen työkaveri 06.24
Chat-kaveri 06.32
Vihainen asiakas valituksineen klo 07.26
Ällö bussikuski 07.45
Ihana naisasiakas 07.49

Aaamupalaksi suklaalevy (uskokaa tai älkää), Batterya.. mmm.. kovin terveellinen elämäntapa.

Päänsärky 08.25
Ohitse muutamassa minuutissa, tiedättekö migreeni voi jopa tappaa ihmisen. Minä en tiennyt, nyt tiedän. Kamalaa.

Kaverin kanssa mietittiin, miksi elämä nyt hymyilee. Tässä muutama asia:
- Tili on tyhjä, mutta visa toimii pahemmissakin tilanteissa, eli siis ei sekään voi masentaa
- Varpaankynnet on leikattu ja lakattu, siis ihan liian hyvä juttu
- Ihana uusi paita päällä, tuntuu niin hyvältä
- Tukka oli hieman kyseenalainen juttu, se on nyt hieman ylikasvanut muodostaan, mutta sen kuulema voi korjata helposti, ei siis syytä masentua
- Kengät, jotka oikeasti haluan, löytyvät vielä kaupasta, ei hätää, vaikka ei rahaa olisikaan! (ne odottavat vaikka ikuisuuden, vain minua)
- Suurinosa joululahjoista on ostettu, joka siis yleensä on jäänyt viikkoa ennen Jouua, ja näin ollen ahdistanut, nyt ei ahdista, helpottaa.
- Kaveri lensi Roomaan viikoksi, joka hieman masensi, tuohon ihanaan Rakkauden kaupunkiin, jossa tuhannet kenkäparit odottavat minua, mutta asiaa helpotti se, että lupasi ostaa minulle yhdet parit (niin siis, toiveissa on hyvä elää)
- Ystäviä, joille puhua asioista kuin asioista
- Ihminen, joka rakastaa minua
- Työpaikka, joka tosin ahdistaa aika ajoin, mutta helpottaa kun ajattelen muita hyviä asioita
- Joulu tulossa, tiedossa hyvää ruokaa ja seuraa

Äh, tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta onhan tuossa jo muutama ihan hyvä asia, jotka saa hymyilyttämään!

Ihanaa päivänjatkoa!

Pimeä Tähti

Hei en jaksa katsella sua yhtään enempää,
etkö voisi lähteä pois jo ihan minne vaan.

Etkö sä jo tajua ettei mua kiinnosta sun jutut
nuo lapselliset kiukuttelut auta ollenkaan.

Perkele kun olet hidas tänään ymmärtämään mitään,
miksi sä jo et lähde täältä pois vetämään.

Oi kun joskus voisit käsittää,
ettei tää meidän juttu ikinä vaan voisi alkaa toimimaan.

Luulet olevasi joku supertähti, megastara,
muttei kukaan jaksa kuunnella sua siltikään

Lähtisit vain pois ja palaisit kun olet kasvanut
silloin jonkun löytäisit ja sille juttusi kertoisit.

Milloin oikein opit uskomaan, ettei mua voisi kiinnostaa
nuo lapselliset puheet sinusta ja minusta.

Olit tuolloin nuori tähti, pimeä rokkitähti,
silloin vielä joku ymmärsi ja jaksoi kuunnella.

Sitten aloit diivailla ja joku antoi lopputilin, sitten
menetit supertähden oikeudet ja lähdit.

Voi kun sä voisitkin oppia tämän kaiken, minkä mä sulle opetan ja näytän.
Kunpa oppisit keskittymään yhteen asiaan.. olisit sä silloin jo se... pimeä tähti...

Joulukriisi

Ärsyttävää kun ei ole lunta. Ei yhtään sellainen joulufiilis, niin kuin yleensä tulee ennen Joulua. On sellainen eräänlainen aikainen levottomuus, se joka iskee juuri ennen kevättä ja jatkuu siihen asti, kunnes aurinko alkaa taas paistamaan 24/7 (siis jos se joskus paistaisi niin paljon).
Inhottava kutina asioista, joita ei pitäisi edes ajatella vielä tähän aikaan vuodesta, sellainen joita miettii syksyllä ja varhaiskeväällä, ei näitä asioita kuuluisi pohtia Jouluna. Ei todellakaan!!

Masentuneisuus lisääntyy, ja talvet ja joulut mustenevat, mitä tässä siis enää odotetaan, muutetaan kaikki ulkomaille viettämään vihreää joulua. Biitsillä bikinit päällä joulukuusen ympärillä laulellen, hauskaa eikö? Talvinen Joulu on vanhanaikainen, eihän kukaan enää halua syödä kuivaa sikaa, lanttu-ja porkkanalaatikkoa, josta kukaan ei edes oikeasti tykkää, laulaa samoja lauluja vuodesta toiseen, katsella joulukuusta, jossa kissa roikkuu pallon perässä, katsella samoja elokuvia, joista ei oikeasti muista edes yhtä vuorosanaa ulkoa, mutta sen joka vuosi silti katsoo.

Kiinnostavaa ja innostavaa, eikö?

Mitä sitten. Minä tykkään, oli ruoka sitten kuivaa, pahaa, joulukuusi neulasista alaston, kissa naulakossa, elokuvat vanhoja, minä tykkään. Tykkään, tykkään.
Ja niin tykkää moni muukin!

Hyvää Joulun odotusta!!

Kengillä taivaaseen!

Manolo Blahnik
Fiore, 1997
Illustration by Manolo Blahnik"

Kaveri: Miksi sä tarviit kolmet parit kenkiä mukaan viikonloppu reissulle?
Minä: Yhdet on kävelykengät, yhdet illanviettokengät ja yhdet.. mmm... muutenvaanhätävara-kengät!
Kaveri: Ja ajattelit niinkuin ehtiä käyttää kaikkia?
Minä: Tietenkin!


Matkalla käytin kaikkia kolmea paria kenkiä, ja sekin tuntui jo liian vähältä. Vielä olisi tarvinnut jotkut pienet kengät sisätiloissa kävelyyn, ehkä tennarit ja vielä ihanat saappaat.
Kummallista miten sitä vaan ei pysty olemaan erossa kengistään edes kahdeksi päiväksi. Matkalla ehdin jo kaivata yhtä kenkäparia, nehän jäivät vailla ihania kaveriaan kaappiin.
Samalla jäin kaipaamaan sinne ihania kenkiä, joihin minulla jostain kumman syystä ollutkaan varaa.
Siis juurihan minä katsoin tiliä, ja siellä oli rahaa vielä vaikka kuinka.
--> syy saattaa löytyä käsivarressa kulkevista useista kasseista, joissa on mukavasti rahanarvoista tavaraa.

Tiedättekö, jos kenkäkauppaan menee rahattomana, tulee kaupasta ulos itkeneenä. Jos sinne menee rahan kanssa, tulee ulos hymy huulilla mutta kotona alkaa itkettää. Vuokra taas maksamatta, ja isi ei tahdo enää maksaa laskuja.
--> Kuulemma oma vika, jos ei osaa arvioida menojaan oikein..
Hyvähän hänen on puhua. Hän käyttää samoja tossuja vuodesta toiseen, eihän voi ymmärtääkään että kengät ovat elämäntapa.

Vinkki: Tähän voi olla ratkaisuna rikas aviomies. Visa auttaa hetkellisesti!

Kengät ovat elämäntapa! Sitä juuri, jokainen joka rakastaa kenkiä, ymmärtää tämän.

Tiedättekö, luulen että koko syypää tähän on Carrie Bradshaw, tuo ihana hahmo New Yorkista, joka palvoo Manolo Blahnikia ja vannoo kuolevansa parhaat kengät jalassaan. Hysteria, mania... Kutsukaa sitä miksi tahansa, mutta Carrie Bradshaw on idolini. Kun Carrie meni ja tuhlasi rahansa kenkiin, minä kasvoin pikkuhiljaa ajatukseen, että kenkiä täytyy olla yhtä monet kuin on päiviä vuodessa.
Vielä kuitenkin usein ne ihanat punaiset saappaat taikka mustat avokkaat jäävät kaupan hyllylle, tili huutaa miinusta ja minä itken niiden perään.
-->Miksi ihmeessä miehet eivät tajua että kengät voivat aiheuttaa yhtä lailla samaa mielihyvää kuin vaikka suklaa?

Kaveri: Miksi ostat kenkiä kokoajan, ethän sä edes ehdi käyttää kaikkia?
Minä: Ai kyttäät sä mua ikkunan takana?
Kaveri: Ei.. Mä vaan ajattelin..
Minä: Kuule, mä saan käyttää mun kenkiä silloin kun mua huvittaa, vaikka sitten nukkuisin korkokengät jalassa.
--> Näin on myös menneisyydessä tapahtunut..


Jääden odottelemaan ihmettä, että jonain päivänä minulla on 365 kenkäparia.

Ihmeelliset asiat osa II

Koska olen taas nollannut itseluottamukseni ja tuntenut millaista on, kun haukkuu itseään on korkea aika tulla ja kehua itseäni.

Aloitan siis.

Minä olen... hyvä..

Siis aloitetaanpa alusta. Minä olen hyvä..

Minä olen hyvä..

Noh, siis olenhan minä hyvä nyt jossain, enkö olekin?

Soitto kaverille auttaa varmasti. Kaveri kertoo, että olen hyvä puhumaan. No voi hyvää päivää, niinhän me kaikki, jokainen osaa puhua.

Kaveri nro 2 kertoo, että olenhan minä hyvä kirjoittamaan. Siis mitä, jokainen osaa kirjoittaa mitä ikinä mieleensä keksiikään.

Mikä näitä kavereita vaivaa. Nro 3 osaa varmasti auttaa paremmin. Ja niinhän minä luulin, nro 3 mielestä olen hyvä tekemään ruokaa. Mistä hänkin sen tietää, ei hän ole edes maistanut ruokiani, pyh..

Äiti ei koskaa petä. Ja tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin. Äidin mielestä olen hyvä puhumaan, kirjoittamaan ja tekemään ruokaa.

Ja siinä kaikki? Eikö kukaan keksi minusta mitään muuta.

No keksin sitten omia.. Mutta en minä viitsi niitä tänne kirjoittaa. Kukaan uskoisi minua kuitenkaan.

Ihmeelliset asiat pyörii mielessä..

Ei sille voi mitään, että kun katsoo peiliin, reidet näyttää läskiltä, tissit näyttää pieniltä, perse on liian iso, silmäpussit roikkuvat, naama punoittaa ja nenän päässä taitaa olla finni.
Kaikenlisäksi hiukset tuntuvat olevan aivan täysin vääränlaiset. Miksi ihmeessä tuokin hius törröttää keskellä päätä, kuin mikäkin antenni. Ja sähköisyys, eihän näitä saa edes lakkapullolla kuriin.

Tiedättekö, tässä eräänä päivänä mietin näitä juttuja saunassa, ja totesin kauhuissani, että alasti näytän aivan kamalalta (niinkuin me kaikki ajattelemme itsestämme). Jalat, reidet, maha, rinnat.. Ei luoja, mieleeni pulpahti kuva jostakin pumattavasta barbarasta (siis se versio, jolla ei ole isoja tissejä) mutta pidin itseäni vielä kauheampana.

Huokaisin siis todella syvää ja poikaystäväni kysyi mikä hätänä. Kerroin sitten tietenkin mitä olin juuri ajatellut ja tämä alkoi nauraa. Siis nauroi minulle päin naamaa, ettäs kehtasi.
Totesi sitten, että.. "Kulta, ei sun jalat ole läskit, vaan ihan normaalit. Sulla on kiva pieni pömmpismaha, ja sun tissit on juuri ihanat tuollaisenaan..."

Ei siinä sitten muuta kuin uudestaan peilin ääreen hämmästyneenä. Ei hitto, voisiko toi mies todella olla oikeassa. Voiko joku nähdä minut kauniina? Jopa alasti? Voiko todella tuo pikku maha tuossa olla jonkun mielestä söpö.
Totesinpa sitten, että paskat. Olin millainen tahansa, minusta pidetään silti.

Eihän meitä mahalla ja reisillä mitata ihmisinä. Eihän? Eihän?

Eihän?

Kaurapuuropaketti!

Vuosi 2001.

Asuin ahtaassa kimppakämpässä Helsingin keskustassa, mukava alue, mukavat ihmiset. Mukavaa elämää.
Sinkkuus.
Ulkona syöminen.
Kaupassa käynnin vaikeus.
Mitä kaupasta pitikään ostaa. Vilkaisu viereiseen koriin. Äiti ja lapset.
Ahaa, maitoa, leipää, leikkeleitä. Kaurapuuroa.
Hahaa, kaurapuuroa. Siitähän saa mainion ja helpon aamupalan.
Ohjeissa sanotaan, että kolme minuuttia ja aamiainen on valmis.
Liian helppoa.

Seuraavana aamuna avaan paketin. Laitan puuron mikroon, odotan kolme minuuttia, puuro on valmis.
Voinokare, lasi maitoa. Lusikka suuhun.
Puuroa pitkin pöytää.
Tältäkö se maistuikin.
Pyyhin suuni, laitan puuron roskiin, juon maidon ja kaivan vanhan tutun paahtoleipäpussin kaapista.
Laitan kaurapuuropaketin kaappiin.
Aamupala on valmis.

Vuosi 2006.

Vilkaisen ruokakomeroon. On korkea aika siivota kaappi.
Huomaan kaurapuuropaketin. Muistelen koska olen sen ostanut.
Ei tule mieleen.
Viimeinen käyttöpäivä 1.9.2005.
Jaa, on tämä puuro sitten varmaan mennyt vanhaksi.
Pidän paketista kiinni, ja mietin heitänkö sen roskiin.
Avaan roskakaapin oven. Pidän edelleen paketista kiinni.
Päätän laittaa paketin takaisin ruokakomeroon, mitä sitä vanhaa ystävää laittamaan roskiin.
Se on kuin vanha hyvä suhde. En puutu sen elämään, eikä se minun.

Kahdeksantoista

Kun olin kuudentoista, äiti katsoi minua,
sanoi, tulet pärjäämään

Kun olin seitsemäntoista, isä katsoi minua,
ja kysyi kuka sinut elättää

Kun olin kuuden vanha, äiti hymyili minulle,
antoi ponin jolla leikin nätisti niin

Kun täytin yksitoista, isä kertoi minulle,
sinusta tule yhtään parempaa

Kun katsoin itseäni peilistä,
Tuota kalpeaa tyttöä, joka joskus vannoi niin
Mä tahdon elää

Kun olin seitsemän vanha, mummi katsoi minua,
hymyili isälleni kuinka viaton olenkaan

Kun täytin viisitoista, isä nauroi minulle,
se poika rakasta sinua kuitenkaan

Kun täytän kahdeksantoista, muutan pois kotoa,
en kestäisi enää yhtä päivääkään

Kun täytän kahdeksantoista, jätän kaiken muun,
elämään parempaan mä suuntaan niin..

Kun katsoin itseäni peilistä,
tuota peloisaa tyttöä, joka joskus vannoi niin..
Ethän jätä minua..

Kun täytin kolmetoista, isä sanoi minulle,
et ikinä tule täyttämään unelmiasi

Kun täytin kaksikymmentä, olin hautajaisissa
isä kuolleena katsoo minuun päin

Kun katsoin itseäni peilistä,
Tuota kalpeaa tyttöä, joka joskus vannoi niin
Ethän petä minua..

Minä pidän!

Minä pidän:

Minä pidän eläimistä, koirista, kissoista, hevosista ja kenguruista, apinoista, norsuista,
delfiineistä ja pingviineistä.

Hymyilemisestä, nauramisesta, pomppimisesta ja itsekseen puhumisesta.

Lumienkeleistä ja hiutaleista. Kesästä ja auringosta. Kukista ja tuoksuista. Puista ja taivaasta.

Suklaasta, dacaposta. Karkista, turkinpippureista. Limuista Coca-Colasta. Salmiakista, lakuista, vaahtokarkeista ja hattarasta.

Sydämistä ja tähdistä. Hymiöistä ja puhelinsoitoista. Poikaystävästä ja halauksista.
Ruuanlaitosta ja elokuvista syksyiltoina.

Nukkumisesta ja päiväunista.

Tyytyväisyydestä ja hiljaisuudesta.

Suudelmista.