Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2008!

• Merry Christmas
• God Jul
• Ruumsaid juuluplhi
• Joyeux Noel
• Kala Chistouyenna
• Merii Kurisumasu
• Feliz Navidad
• Noeliniz Ve Yeni Yiliniz Kutlu Olsun
• Boas Festas e Feliz Ano Novo!
  

Linkki:

Joulutervehdykset eri kielillä

Sydämeni veit...

"S y d ä m e n i  murtui kun näin sinut kanssa toisen.

Haudan minulle kaivoit, kun suutelit minua.

Silti halusit nähdä minut, pitää sylissäsi läpi yön.

En päästänyt irti, vaikka joku toinen sinua veti pois.

En voinut myöntää että olisit lopulta kanssa sen toisen,

sillä sydämeni veit, ja se taas kuolisi.

Pieni toivo minussa silti heräsi,

vaikka se lopulta minut harhaan johti.

Kukaan kertonut, tää helppoa olisi,

kun sinuun  r a k a s t u i s i n."

Joululahjoja osa 2

Nyt kun lähestytään joulukuuta, ihmiset villintyvät. Kaupoissa väki juoksee ja raha kilisee kassaan.

Eihän se toki huonokaan asia ole, varsinkaan kun tiedämme että minä rakastan shoppailua.

Mutta sitten...

Kaikki se stressi mikä otetaan joka 

vuosi harteille. "Mitähän se isä nyt haluaisi lahjaksi?" "Piilottaakohan se miniä tämänkin kaapin perukoille?" "Leikkiikö 10-vuotias poika vielä legoilla?"

Ajatus on tärkein. Lahjan ei tarvitse olla kallis miellyttääkseen saajaa. Joulun pitäisi olla rauhoittumisen aikaa, viettää aikaa perheen kanssa ja syödä, nukkua hyvin.

Mutta...

Olisiko se Joulu jos meillä ei olisi sitä kaupallisen alan tuomaa stressiä?

Kaikille juhlamieltä.

Vanhanajan huopakoristeet 1,99/kpl - Kodin Ykkönen

Lasipallolajitelma: 4,95 - Kodin Ykkönen

Rakas Joulupukki

Joulu on taas ja odotan sitä innolla. On ihanaa kun saa taas koristella kuusen ja laittaa tähtiä ja tonttuja ikkunaan. Piparin tuoksu ja riisipuuro, joululaulut ja lumiukon tekeminen.
Mutta kaikista eniten odotan:

Joululahjaksi haluaisin:

• Auton, jossa olisi kaikki mukavuudet.
• Autonkuljettajan, ks. edellinen, ja koska en omista ajokorttia on turvallisempaa hankkia oma kuljettaja.
• Lomamatkan, mielellään jonnekin troopiselle saarelle.
• Oman tarjoilijan (ks. edellinen), mielellään hyvännäköinen, tumma ja lihaksikas.
• Hevosen, se olisi tosi kätsy tuolla liikenteessä, parkkitilaa olisi aina.
• Manolo Blahnikin lahjakortti, summa voisi olla rajaton.

Ja hyvä pukki... Koska tiedän tämän kaiken olevan aika mahdotonta, olen päättänyt että en vaadi niin paljon, nämä riittävät... eikä edes kaikkia tarvitse saada. Olen päättänyt olla hyvin vaatimaton.

Toivelista:

• Lahjakortti kauneudenhoitolaan (kampaamot, hieronnat yms.)
  
• Oopperalippu (vaikka sieltä ylhäältä) Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas- esitykseen.
• Lahjakortti kenkäkauppaan (Nilson tai Vagabond ovat hyviä liikkeitä)
• Trendin vuosikerta 2008.
• Punainen vedenkeitin (Stockmann)
  
• Julia tai Dacapo- konvehteja (ei muuta suklaata).
• The Body Shop-kosmetiikkaa (esim. vartalovoide, käsirasva, hyviä tuoksuja ovat: kookos, white mysk, jasmin ja mansikka)
• Elokuvasarjalippuja (tai videovuokraamon lahjaseteleitä)
• Gilmoren tytöt- dvdboksi (alk. 1. tuotantokausi)
• Pretty Woman - (Special Edition) 

Sininen taivas

Maalaa taivaan siniseksi, pilvet hattaraiseksi.
Laittaa maalaukseen auringon ja vielä muutaman pilven.
Kukkasia nurmella, keltaisia.
Ja tyttö istuu punaisine mekkoineen.

Poika katsoi kaukana kuinka tyttö tanssi nurmella
tätä voinut jättää näkemättä.
Hempeä tuuli vihelsi nuotteja,
tyttö tanssii kukkien keskellä.

Punaisia taloja, keltaisia kukkia, valkoisia pilviä.

Tyttö laulaa tuulen mukana.
Poika ihailee sitä kauempaa.

Ihailee, rakastuu. Lempeään aamuun.

Aurinko laskee, kukat lakastuu,
pilvet väistyy, taivas tummuu.

Kuun valossa, tähtien katossa, tyttö tanssii edelleen.
Poika naurahtaa, ei voi odottaa. Hän lähtee, hän sanoo.
Hän odottaa, hän odottaa. Hän odottaa tyttöä.

La-la-la-laa.. La-la-la-laa.. Hän odottaa.
La-la-la-laa.. La-la-la-laa.. Hän odottaa.

Suklaa-vadelmatorttu

Ullanunelma-blogista löytyi taas ihana resepti, jota oli aivan pakko kokeilla.
Helppoa ja hyvää!





Pohja:

100 g voita
3 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
3/4 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Täyte:

1- 1 ½ dl kuohukermaa
200 g taloussuklaata

Päälle:

Vadelmia

1. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan päälle (24cm) ja purista voideltu rengas kiinni. Sulata rasva ja anna sen jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Siivilöi muna-sokerivaahtoon jauhoseos ja lisää voisula varovaisesti sekoittaen. Kaada vuokaan ja paista +200ast. n.20min. tarkasta pohjan kypsyys ja anna jäähtyä.

3. Kuumenna kerma pinnoitetussa kattilassa ja paloittele suklaa kerman joukkoon, sekoita kunnes suklaa on sulanut. Nosta kattila liedeltä. Anna kuorrutteen hieman jäähtyä ja saeta. Levitä tasaiseksi kerrokseksi tortun päälle.

4. Ripottele vadelmia pinnalle.

Shoppailulakko

Tässä olisi vielä reilu viikko shoppailulakkoa.
Olen tosin kyllä hyvin tehokkaasti käyttänyt varat kosmetiikkaan, sukkia/sukkahousuja ostellen.
Muutama hairahduskin on tosin sattunut. Mutta hei, sen kuulemma voi antaa anteeksi, koska...
...no, koska minähän tämän leikin keksin. Yhden hairahduksen saa anteeksi (tai kolme) Mutta pian lokakuu on loppu, ja alkaa ihana marraskuu.

"Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu"

No, kuten Pelle Miljoona laulaa laulussaan Marraskuu, voi marraskuustakin tulla ikävä, jos mitään ei enää löydäkään. Jos tämä shoppailulakko on vienyt minut mennessään, ja enää ei edes tee mieli shoppailla!?

Ha, niin viissiin.
Kun marraskuu saapuu, minä juoksen lähimpään vaatekauppaan tai kenkäkauppaan ostamaan jotakin kivaa!

Sitä ennen kuuntelen radiosta The Voicea, jospa voittaisin unelmakengät (kaikkeahan saa ja täytyy toivoa).
Unelmakenkäni ovat vihreät korkkarit, jotka vilahtavat Sun Silk-mainoksessa. Se, jossa nainen juokseen junalle tarkastajan ohitse. Sitä ennen on näytetty, kuinka hän ottaa uudet kengät käyttöönsä.

Ne ovat minun unelmakenkäni.
Ihanat!

Jos joku löytää kuvan niistä, niin heti infoa minulle. Ne olisi vaan ihan pakko saada.
Vai pitäisikö lähettää The Voicelle postia noista kengistä, he saavat selvittää mistä ne ovat. Hmm.. Laitetaan harkintaan.

Kaikki kilpailut ovat ihania, jospa vain joku päivä niissäkin voittaisi.
Unelmaa, unelmaa, toivoa täynnä sydän on.

Ja uusi Trendi-lehti on hei saapunut. Ihanaa, se on pakko mennä NYT heti ostamaan!

Viikonloppua.

Uutta bloggerissa

Siis wau, blogger osaa kyllä aina yllättää.
Nyt on saatu taas jotain kivaa ja uutta.

Nimittäin kysely, johon kuka vaan voi vastata.

Eikun siis vaan vastaamaan! Kiitos!

Mobiilimese

Mobiilimese on ylisuperärsyttävä.
Ja sen pitäisi mukamas olla niin nopea ja hyvä, monipuolinen käyttää ja kaverit hollilla.
Ja pah..
Ensinnäkin miksi, voi miksi, siitä on tehty niin huono, että kun kirjoitat jollekin sanaa ja joku sattuu kirjoittamaan sinulle, sana katoaa *pum*. Aaargh, sitten aloitat sanan uudestaan, ja taas tämä tyyppi sattuu kirjoittamaan sinulle jotakin.
Eikö vähän ärsyttävää. Eikä auta kirjain kerrallaan kirjoittaminen.

Onhan se kivaa, kun jos haluaa vaikka bussissa/junassa mesetellä, ja siellä on kaikki kaverit samaan aikaan linjoilla. Mutta se kirjoittaminen.

Joo, ei tästä aiheesta mitään muuta.

Meseilyä!

Shoppailulakon seuraukset

No niin, kuolaan nyt sitten joka ikinen päivä jossain nettikaupassa ja ajattelen, että jos tavaraa ei voi toimittaa JUURI NYT, ja se tulee vasta joulukuussa, enkö voi siis shopata sitä nyt..?

Ongelmallista, periaatteessa voin, mutta periaatteessa en myöskään voi. Dilemma!

Mutta olen löytänyt joitain aivan ehdottoman ihania löytyöjä, joiden kuuluisi täyttää lisää vaatekaappiani.
Tässä ensimmäiset.

Olen kahden vaiheilla näiden kenkien kanssa:









Ruskeat ovat mahtavat löydöt. Elloksen saappaat näyttää hyvältä, ja varmaankin tuntuvat hyvältä, mutta jokin niissä näyttää epävarmalta.
Hintaa 129€

Mustat sen sijaan näyttävät ihan uskomattoman hyviltä, mutta onko ne hyvät.
Pronto Moda Duffy-sappaat 44,90€.
-------------------------------------------

Ja sitten sitä romantiikkaa.
Noiden kenkien kanssa kun ei voi käyttää muuta kuin jotakin aivan täydellisen ihanaa mekkoa. Ja tässä se tulee.











Pimeän, kynttilän valaistaman romanttisen syksyn värit ovat tässä mekossa.
39,90€

Mitään mieltä

Eli, jos olet yhtään mitään mieltä koko tästä turhasta blogistani, niin kirjoittelepa tuonne vieraskirjaan.
Ihan kaikki, niin nega kuin positiivisetkin jätetään näkyville. Hauskaahan se on, nih!

Vieraskirjan löydät tästä linkistä: Vieraskirja ja muista, siis ihan mitä vaan saat kirjoittaa. vaikka kyllähän mä tiedän, että te, jotka täällä notkutte (kyllä, siis sinä yksi ainokainen, jäit kiinni) niin tykkäätte tästä niin paljon, ettette pois halua koskaan lähteäkään.

Linkki löytyy myös tuolta pusuhuulisen tytön alapuolelta.

Kiitos!!

WWF

Oletko koskaan miettinyt, millaiselta maailma näyttää 50-vuoden kuluttua? Tai onko silloin lämmin vai kylmä?
Vai kenties ajattelitko matkustaa katsomaan viimeisiä jättiläispandoja Kiinaan? Tai ehkä kenties sukeltamaan delfiinien kanssa Intian valtamereen.

Oletko ajattelut, että pian se ei ehkä ole enää mahdollista?
Minä ajattelin.. Juuri tänään, kun tiikeri tuli ulos uunista.

Liityin WWF-kummiksi, koska haluan auttaa pitämään maapallon parempana vielä monta vuosikymmentä lähtöni jälkeen. Pieni apu voi olla suurikin apu.

"WWF on maailmanlaajuisesti toimiva, aikaansaava luonnonsuojelujärjestö, joka innostaa ihmisiä ja yhteisöjä toimimaan ympäristön suojelemiseksi. WWF:n tukijat ovat mukana pelastamassa maailman ainutlaatuisimpia luontokokonaisuuksia ja uhanalaisimpia lajeja. WWF toimii yli 100 maassa yhdessä ihmisten kanssa luonnon puolesta."

Kummiksi voit ryhtyä heti. Ja vaihtoehtojakin löytyy.
Voit valita kaikkiaan seitsemän eri kummiuden joukosta. Liity joukkoon.

Täältä löydät liittymisohjeet ja vaihtoehdot:
---> http://www.wwf.fi/liity/

Grrrr.. Tiikereitä näkyvissä

Tiikeri tuli uunista hyvänmakuisena ja näköisenä. Nams! Maiskis!

200 g voita
3 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl kermaa
2 rkl kaakaojauhetta

1. Vaahdota voi ja sokerit.

2. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten joukkoon.

3. Lisää kerma vuorotellen keskenään sekoitettujen jauhojen kanssa.

4. Ota eroon 1/3 osa massaa ja lisää sen joukkoon kaakaojauhe.

5. Pane massa kahvikakkuvuokaan kerroksittain, kaakaolla värjätty osa keskelle.

6. Paista +175c˚ n. 1 tunti. (Pinnalle voi laittaa tomusokeria epäonnistumisien kohdille)

Bon Appétit!

Resepti löytyi täältä.

Villi länsi

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Ohje on peräisin:
http://pakkopulla.vuodatus.net/blog/808969

24 vanhaa ilmettä!

Nyt se on ohi. 23- vuotiaan päivät nimittäin. Yksi vuosi taas lisää. Ensi vuonna kaksi ja sitten kolme.. ja sitä rataa niin kauan kunnes, pam. Olen kolmekymppinen. Mutta ei karata asioiden edelle, vaan...
Synttäribileet oli hauskat, vaikkakin porukkaa oli vähän. Moni päätti sitten olla tulematta ja hyvät kemut jäi väliin. Mutta olihan meitä kymmenkunta ja naurettiin toisillemme.

Koska olin laittanut vitsillä kenkärahaston kutsuun, niin olihan sellainen sitten laitettava pöydälle. Ystävät ovat niin ihania. Nyt saan uudet kengät! Kiitos teille!

Äiti oli tehnyt taulun ristiäisasustani. Nyt se roikkuu jo makuuhuoneen seinällä. Olihan se myöskin päättänyt askarrella kansion 23-vuotisesta elämästäni. Siellä oli tietoja minusta, sairaalamuistelu vuodelta 1983, valokuvia konttaamassa ison nallen kanssa, oman käden ja jalan kuva piirrettynä ja hiuksia, David Hasselhoffin nimikirjoitus (kyllä, olen tavannut hänet) urheilutuloksia, Hausmyllyn nimikirjoitukset 2-luokan kuvan takana, muotikuvia, joita leikin yhdessä Heidi-ystävän kanssa, yleisurheilu diplomi, ja sellaisia tavaroita joita ei ikimaailmassa olisi enää uskonut näkevänsä.

Ehkä paras lahja ikinä. Muistorikas ja sisältö on niin valtava, ettei voi uskoa että kaikki siinä on itsestään. Kiitos äiti!

Olihan yksi ystävä sentään tuonut minulle Hello Kitty-sukat, tällä hetkellä jalassa. Ja yksi toi keijunsiivet, sain siis leikkiä koko illan keijua. Ja mikä parasta, sain palovamma-laastareita, hah. Pääsen myös kahden tunnin tanssikurssille.

Siinä vaiheessa kun piti alkaa valmistautumaan lähtöä kaupunkiin, iski vaatekriisi. Meni varmaankin noin 2 tuntia että sain valittua itselleni vaatteet (jotka siis olivat ne alkuperäiset).

Kun sitten vihdoin juoksimme bussipysäkille, huomattiin, että joku yritti ajaa autoa, tuloksetta.
Ratissa oli n.19-vuotias tyttö, joka yritti ohjata autoa, vaikka ei selvästikään osannut. Pojat siinä sitten yrittivät auttaa. "Kytkin pohjaan!" "Ai, mikä?" No, eipä siitä mitään tullut ja auto poikittain tiellä, taksi takana, bussi tuloillaan.

Tyttö nousi ratista ja huusi pojille, että auttakaa häntä nyt käynnistämään auto. Siinä sitten joku huomasi, että avaimena toimi ruuvimeisseli.
Kyllä, tyttö oli päättänyt varastaa auton. Ilmeisesti bussikyyti ei ole mieluinen. Ja tytön omin sanoin: "Mitä väliä, saan ajokortin vasta 21-vuotiaana!" Niin no, sehän selittääkin kaiken.

No, bussi tuli, ja tyttökin nousi kyytiin. Auto jäi keskelle tietä, ovet auki, valot päälle, poikittain. Bussi kaartoi kävelytien kautta.

Pari pysäkkiä ehdittiin mennä, kun huomattiin poliisiauton tulevan vilkut päällä. Yksi meistä oli soittanut, että siellä nyt on yksi auto keskellä tietä ovet auki.

Bussissa tietenkin meillä kaikilla oli hauskaa, onhan se nyt melko hupaisaa, että 19-vuotias normaalinnäköinen nuori tyttö varastaa auton.
Siellä se tyttö sitten selitti, että ei sillä ole väliä, ja eihän se nyt niin haittaa, että jos yrittää varastaa autoa. Hohoijaa...

Päästiin jo melkein keskustaan, kun poliisiauto ajoi bussin takana. Taas yksi meistä oli soittanut poliisille, että tämä tyttö oli samassa bussissa.
Tyttö huomasi, että poliisit yrittivät nousta bussiin, niin päättikin jäädä siinä pois. Joku huusi, että älkää päästäkö sitä lähtemään. Siinä sitten poliisit juoksivat takaa sitä tyttöä. Loppujenlopuksihan ne sen kiinni saivat.
Draamaa, draamaa, olipa kyllä actionia.

Myöhemmin kävimme katsomassa autoa. Siellä oli tavarat heitetty etupenkille ja lattialle hansikaslokerosta, ja... Huumeneula.

No, siellä keskustassa sitten piti lähteä jonottamaan uuteen salsa-baariin, joka osoittautui niin pieneksi paikaksi että turhaa sinne oli jonottaa, ja sisäänpääsykin oli 10€, kello n.01.30 ja jonoa riitti.
Portsari hieman katsoi haikeana kun kymmenen ihmistä lähti jonosta, sinne meni 100€ + kaikki juomat.
Päästiin kuitenkin vihdoinkin sitten istumaan johonkin baariin, mutta sitä iloa ei kauan riittänyt.
Yksi meistä (nimeä mainitsematta tai mitään) oli "20v-alaikäinen" (ikäraja 22), mutta pääsi sisään sen turvin, että minulla oli synttärit. No, tämä sitten oksensi, juotuaan talon vahvimman paukun, lattialle, ja vaikka sen siivosimme, jouduimme poistumaan.
Olihan se kello siinä vaiheessa jo 02.15.
Lähdettiin sitten perinteisesti mäkkäriin ja yöbussilla kotiin. (Taksijono taas niin pitkä, ettei mitään järkeä).

Aamulla oli vähän päänsärkyä, mutta muuten hyvä olo. Pikkuveli lähti takaisin armeijaan, oltiin juna-asemalla n. 19.00. Ja siitä sitten minä ja P. jatkoimme Säveleen viettämään H:n 23- vuotis synttäreitä.
Leikkejä, pelejä. Alias, "Kuka meistä on..?" ja Rappa Kaljaa.
Hauska ilta!

Kyllä näitä synttäreitä jaksaa muistella pidempääkin.

Kiitos vielä kaikille ihanille vieraille:

- Pikkuveli J. ja äiti ja Paavo: Taulu paikoillaan, muistot kohdillaan.
- Migah: Keiju kiittää ja kumartaa.
- Hidi ja Juissi: Nyt on lämpöiset oltavat.
- Ihana Katri: Kitty on niin söpö.
- Katte ja Jenna: Kengät jalkaan ja eikun tanssimaan.

Kuvia:

Plan Goes Huuma

"Plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö

Plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka parantaa kehitysmaiden lasten elinoloja pysyvästi. Teemme työtä lasten oikeuksien toteutumiseksi tavalla, joka yhdistää ihmisiä yli kulttuurirajojen.

Plan perustettiin vuonna 1937. Työ Suomessa alkoi vuonna 1998. Arvoinamme ovat lapsikeskeisyys, kunnioitus ja ammattimaisuus. Plan on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Toiminnassa on mukana pian 30 000 suomalaista. Maailmanlaajuisesti kummeja on jo yli miljoona. PlanKummien lisäksi työtämme tukevat ulkoasiainministeriö sekä kasvava joukko suomalaisia yrityksiä.

Plan Suomi noudattaa kaikessa toiminnassaan eettisiä periaatteita. Olemme avoin organisaatio, joka kunnioittaa ihmisyyttä sen kaikilla alueilla. Plan on Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen (Kepa ry) ja Kehys ry:n jäsenjärjestö, ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestö, Unicefin kansalaisjärjestökomitean ja Vastuullinen lahjoittaminen ry:n (VaLa) jäsen."

----> http://www.plan.fi

Oltiin 29.09.2007 Plan goes Huuma- ohjelmassa, maikkarin studiolla. Siellä oli n. 200 aktiivista kummia, ja heidän avecit.

Mekin olimme siellä, ja oli kyllä jännää. Maikkarin studio sinänsä ei ole mikään kovin ihmeellinen. Studio, jossa on kameroita ja huoneita huoneiden perään.
Huuma-studio näytti niin pieneltä, että ei voinut ymmärtää miten se televisiossa näyttääkin niin isolta.

Kokoontuminen alkoi studiolle klo 17.30 (lähetys alkoi 19.30). Juomatarjoilua (kaksi drinkkilippua) ja sitten se kuuluisa valokuvaus.
Kaikki, jotka ovat katsoneet Huuma-ohjelmaa, tietävät, että yksi yleisöstä pääsee kisaamaan mainoskatko-kilpailuun. Eli yksi onnekas voi voittaa kaikki palkinnot tietyltä mainoskatkolla tulleet tavarat/matkat/esineet jne.
Kuvaus vei oman aikansa, ja tietenkin kaikkia jännitti, kuka se onnekas oli. Jokainen salaa toivoi sen olevan minä itse.

Kun vihdoin pitkien vessajonojen jälkeen päästiin studiolle, se vaikutti mielenkiintoiselta. Jännitys alkoi.
Ihmiset kävivät istumaan paikoilleen, tietyille oli varttuja paikkoja, ne jotka loppujenlopuksi pääsivät itse ohjelmaan esiintymään.
Oli äiti ja tytär, jossa äiti yllätti käymällä kummilapsen kotimaassa.
Oli myös kummitesti-kilpailu, johon joku ei vielä-kummilainen pääsi testaamaan, onko sopiva kummiksi.

Ja sitten tietenkin se mainoskatko-kilpailu. Huh, melkein sydän pääsi hyppäämään, kun kuva vilahti ruudulla, mutta eihän se tietenkään siihen jäänyt meidän kohdalle, ja joku muu onnekas pääsi yrittämään, ja yritys kannatti. Koko potti lähti mukaan. Onnea!

Mutta oli sekin jännää, että kotiyleisö näki meidät telkkarissa, jihuu, olimme 15sekunnin julkkikset. (täytyy myöntää, ohjelma on videolla, ja kyllähän me siellä vilahdetaan useamminkin.)

Esiintyjänä oli Lauri Tähkä & Elonkorjuu.

Musiikki oli hyvää, ja mainoskatkoilla ohjaaja kertoi seuraavat ohjeet.
Taputusta taputuksen perään. Hieman oli kädet hellänä sen jälkeen.

Tähän ohjelmaan voisi kyllä mennä useamminkin mukaan, niin hauskaa se kyllä ihan oikeasti oli.





Lore ja Heikki, juontajaparina oli aivan täydellinen. Ja tietenkin oli mukava nähdä Pikku-Lore ja Pikku-Heikki. Ja Nina Herala. Parasta ehkä oli Loren ja Heikin Bollywood-tanssiesitys. Kiitos teille!















http://www.mtv3.fi/huuma/

Möksähtelyä

Onko kukaan tullut miettineeksi mitä saadaan aikaan kun möksähdellään. No, minäpä kerron. Ei oikeastaan juuri mitään.
Ellet satu olemaan rikas hemmoteltu 16-vuotias tyttö, jonka isä on multimiljonääri.

Muuten.. Forget it!

Möksähtely ei ole paras tapa saada haltuunsa jotakin sellaista jota kovasti haluaa.

Jos haluat hellyyttä, rakkautta, läheisyyttä, eiköhän oikea lähestymistapa ole suoraan kiinni- menetelmä.

Kun haluat ostaa uuden vaatteen, kengät tai laukun tai vaikka ponin takapihallesi, perustele valintasi huolella, ja vakuuta, että se tulee olemaan viimeinen.

Jos taas haluat romanttisuutta, kannatan ostamaan samppanjapullon, käpertymään sohvalle katsomaan sinkkuelämää. Siinä se romanttisuus.

Kun taas tunnet olevasi hyvin hyvin yksinäinen, ajattele kaikkia niitä ystäviä, joita sinulla kenties saattaa vielä olla hengissä. Unohda kaikki naapurin sedät ja tädit. Pukeudu seksikkäisiin alusvaatteisiin, korkeisiin korkoihin, ja lähde lähimpään pizzeriaan iskemään se namu poika sieltä tiskin takaa.
(onko sillä nyt niin väliä, että teillä sattuu olemaan sama syntymäpäivä... ja heittämään muutamalla vuodella.. no, siis 10-vuodella.. hän on jokatapauksessa yli 18v.)

Suosittelen sateisiin syyssäihin ratkaisua.

- Laita pulloa siideriä pakkaseen.

- Laita soimaan ihanaakin ihanampi ääninen José González.

- Pue päällesi silkkinen yöpaita.

- Tanssi koiran tai kissan kanssa (pehmolelu käy mainiosti).

- Laula musiikin mukana (jos siis osaat) tai kirjoita samalla vaikka mieleesi tulvahtavia runoja.

- Ota pullo pakastimesta. Laita reilusti jääpaloja lasinpohjalle, kaada juoma. Suosittelen pilliä.

- Tanssi, laula, juo, kirjoita, tee mitä päähäsi juolahtaakaan.

VAROITUS: Sinä, joka olet vastikään jättänyt ex:si, ÄLÄ SOITA.

- Pyydä koiraasi nielemään kännykkäsi, jotta et voi soittaa ex:llesi.

- Kun olosi on parantunut, saatat huomata, että olet ehkä jopa hymyillyt, huolimatta siitä, että ulkona sataa vettä, koirasi tukehtuu puhelimeen ja kissasi repii silkkistä yöpaitaasi.

Hauskaa loppusyksyä!!

MINTULLE MILJOONA PUSUA, HYVÄÄ 9-VUOTIS SYNTYMÄPÄIVÄÄ!









http://pikkupossu.blogspot.com/

Linkit:

---> José Gonsález

---> T-paita, Seppälä 12,95€

Mielikuvitusystävät, onko heitä?

Kuka myöntää?
Minä.
Myönnän, kyllä, minulla on sellainen pienen pieni olio tuossa olkapäällä heiluttamassa ilkeää häntäänsä päivästä toiseen.

Joten, kun kaadan vesilasin päälleni, olio, kutsutaan sitä nyt vaikka Kalaksi, on kertonut härskin vitsinsä.
Kala on hyvin vitsikäs kaveri, vilkas mielikuvitus ja härskiintynyt mieli.
Se on taitava manipuloija, ovela petkuttaja.
Ilkeä kuin mikä.

Kala on kuitenkin ystävä. Se on luotettava ja hyvin hyvin rehellinen.
Tänä aamuna olin erehtynyt laittamaan täysin turmeltuneen paidan päälleni, sellaisen, joka saisi muotipoliisilta sata miinus pistettä.
Onneksi Kala osaa sanoa asiat suoraan ja sylkäisi paidan päältäni.

Kala myöskään ei pidä ihmisistä. Se saattaa sylkeä ihmistä päin, jos ei pidä tyypistä. Se on hyvin valikoiva.

Kala on tyyppi, joka ei paljon muista piittaa, se on hyvin pahansuopainen ja itsepäinen.
Mutta se on silti myös poikkeuksellisen sosiaalinen, herttainen, hauska, onnekas ja armahtavainen.

Ja mitäkö tämä kertoo minusta? mmm.. ei mitään.
Minä en ole Kala, ja Kala ei ole minä.
Se on vain olio, joka istuu olkapäälläni.

Käymme keskustelua harva se päivä, ja jos hyvin käy, saatamme oivaltaa toisiltamme edes jotakin. Useimmiten pidämme oman päämme, ja se siitä.

Onko sinulla mielikuvitusystävää?
Väititkö, että olet liian vanha?
Liian normaali?
Pah, ikinä ei voi olla liian vanha olemaan edes vähän lapsellinen.

Kuunnelkaa myös uusi M.I.A Kala levy!!












Kala on yleisnimitys vedessä eläville, kiduksilla hengittäville, selkärankaisille eläimille. Kaloihin voidaan niputtaa kasa tieteellisiä ryhmiä, mutta "kalat" eivät itsessään ole tieteellisen luokittelun ryhmä.
---http://fi.wikipedia.org/wiki/Kala#Katso_my.C3.B6s

Syntymäpäiväkutsu

Adriano Celentano - Susanna

Sette giorni a Portofino
più di un mese a Saint Tropez
poi m'hai detto "cocorito"
"non mi compri col patè..."
e sei scappata a Malibù
con un grossista di bijou!
Susanna, Susanna, Susanna, Susanna
mon amour.
E io, turista ticinese
tu regina di Pigalle
indossavi un pechinese
ed un triangolo di strass
ti ho detto "vieni via con me",
tu mi hai detto "sì"
io ti ho detto "ripasserò"
"ma no! monsieur, tu ne preoccupe pas, .ma vai!"
Susanna, Susanna, Susanna, Susanna
mon amour
Susanna, Susanna, Susanna, Susanna
mon amour
E ora sono sulle spese
in balia degli usurai
sovvenziono quattro streghe
per poi sapere dove stai
e tuo marito sta
Susanna Lyrics on http://www.lyricsmania.com
qui da me
che mangia e dorme come un re
Susanna, Susanna, Susanna, Susanna
dove sei
oh... oh... oh... oh...
Son tre mesi che ti aspetto
in quel solito bistrot
ho firmato un metro quadro
di cambiali agli usurai
ma più niente so di te
forse un giorno ritornerai...!
Susanna, Susanna, Susanna, Susanna
mon amour
Susanna, Susanna, Susanna, Susanna
mon amour
Susanna, Susanna, Susanna, Susanna
mon amour
io ti aspetto...
mon amour...

Shoppailukielto!

Minulla on yksi ihan pieni pikkuriikkinen ongelma. Nimittäin, shoppailu. Kyllä, aion myöntää sen tässä ja nyt!

Rakastan shoppailua. Pidän siitä tunteesta, kun menen tuotteen kanssa kassalle ja myyjä sulloo tavarat kassiin. Oih, se tunne, kun pääsee kotiin ja voi sovittaa taas ostamiaan tuotteita (vaatteita, kenkiä) oman peilin ääressä.

Mutta se tunne, kun yrität tunkea uudet vaatteet kaappiin.

Iiiiiiiiiiiiiiiks!!!

Kaappi on täynnä, sinne ei mahdu mitään. Jos nykäiset siitä alhaalta, josta yhden paidan hiha roikkuu, koko kasa romahtaa päällesi.
Jos taas yrität avata tilaa ylhäältä, alimmaiset tipahtavat syliisi.

Siis missä vaiheessa olen ostanut kirkkaan raidallisen poolopaidan? Käytinkö sitä koskaan? Ebtä mistä nämä purppuraiset farkut on tulleet?
Nämäkin kengät ovat ihan liian suuret. Ja tämän laukun väritys ei millään sovi muiden vaatteiden ja kenkien kanssa yhteen.

Ymmärrän, kyllä. Shoppailun ihanuus vie mukanaan. On ihanaa kantaa eri liikkeiden kauppakasseja kaupungilla ja mennä liikkeestä toiseen. Shoppailu on ihanaa! Sitä kukaan tuskin voi kieltää.

Joten!

Olen tehnyt itselleni haasteen. Aion haastaa koko minuuteni shoppailukieltoon.
Kyllä, luitte oikein.
Eikä siinä vielä kaikki.
Shoppailukielto alkaa 1.10 ja loppuu 30.10.
Kyllä vain, kielto kestää siis KUUKAUDEN!

En ole täysin varma siitä mitä olen tekemässä, mutta... Vaatekaappini ja tiliotteeni ovat sitä mieltä että rajoitusta on tehtävä. Tämä on väistämätöntä.

Joten.. Eikun kiinni haasteeseen.

Aion myös haastaa mukaan SINUT. Kyllä, sinut ja kaikki tuttusi ja tutuntuttusi. Jos meitä on monta ehkä onnistun haasteessa.

Olen ajatellut ja järkeillyt tämänkin näin: Koska pian on taas Joulu (iiik, ihanaa) ja alkaa taas iiiihanat alet, niin nyt on hyvä aika rajoittaa shoppailua!

Joten... Ei enää shoppailuja.

Voitanko itseni? Ehkä, ehkä en. Lupaan pitää stressinomaista päiväkirjaa onnistumisestani (tai epäonnistumisesta)

Jotta tämä olisi hiukan helpompaa:
Kielto EI koske kosmetiikkatuotteita, hygieniatuotteita, sukkia/sukkahousuja eikä alusvaatteita.

Haastan nyt siis itseni ja kaikki tuttuni.

Onnea!!


Klikkaa ja tulosta! Haasta itsesi ja muut!

Näkymätön..

Huomasitko edes minua?
Vaikka vieressäsi istuin.
Kuuletko koskaan minua?
Vaikka korvaasi huusin.

Valot pois laitoit, vaikka
kirjaa edelleen luin.
Olinko näkymätön.
Etkö koskaan nähnyt minua?

Tiesitkö miltä se tuntui,
kun oven kiinni laitoit nenäni edestä.
Tunsitko miten sydämeni murtui,
kun sanoit lähteväsi.

Ymmärsitkö koskaan että tämä ei ollut totta?
Vaikka päiviä monta olikin, oliko ne tässä.
Voin vain hyvästellä...
... muistaa rakkaudella...

Syksy

Syksy on taas, kylmä ja sateinen syksy.
Moni pitää syksystä vaikka se onkin synkkää ja masentavaa aikaa.
Päätin, että en masennu tänä vuonna. Syksyhän on oikeasti aika ihanaa aikaa.
Kaikki uusi alkaa.
"Mä päätin, että mun päälle ei sada, niin ei myöskään satanut!"
"Tänä syksynä mä alotan ainakin kaksi uutta harrastusta!"
"Tää syksy tuo mulle ihan uusia tuulia."
"Tää syksy on SE syksy!"
--------------------
Punaiset lehdet:
Kun syksy saapuu mä huomaan, punaisten lehtien välistä,
mä tiedän, mihin joudun, mä masennun
Ei lääke, ei lohtu, ei kukaan mua pelastaa,
siitä joudun kärsimään ikuisesti ainiaan

Mieleni mustaan punaisten lehtien välistä,
kuulen sen pienen äänen korvieni takaa
Miksi se kuiskaa, miksi ei uskalla
Takaisin se johtaa minut siihen mistä lähdinkin

(16.10.2006)

Pannari

4 dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria (tai enemmän)
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vanilliinnisokeria (tai paljon enemmän)
8 dl maitoa
3 munaa
100 g margariinia sulatettuna

Vispaa munat ja maito keskenään (niin että munia ei erota maidosta).

Lisää jauhot, sokeri, ja muut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi.
Seisota taikinaa ½ tunita jos ehdit.

Sulata margariini ja kippaa taikinan sekaan.

Kaada taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja paista keskitasolla
200-220 asteessa 30 - 45 min.

resepti on otettu: täältä

Banaanipirtelö

Herkkupepun pirtelö

2 keskikokoista banaania
isoa pala vaniljajäätelöä
2 dl maitoa
4-6 jääpalaa

Muuttunut mieli, puutunut kieli

Ihmisillä on mielipiteitä. Musiikista, taiteesta. Vaatemaku on toisilla toisenlainen. On mahdotonta tyydyttää kaikkia katsojia.
Se, mikä kuulostaa tai näyttää jonkun mielestä hyvältä, ei välttämättä toisen mielestä ole ollenkaan hyvä.

Taannoin juttelin kaverini kanssa musiikista, ja hän kertoi että Britney Spears on hyvä. Tuijotin suurilla silmilläni ja olin pyörtyä siihen paikkaan, en voinut siis uskoa korviani. Britney ei ole hyvä. Sanoin sen hänelle, ja hän selvästi loukkaantui, herkkää luonnetyyppiä kun kerran on.
No, seuraavalla kerralla kun tapasimme, n. 1kk kuluttua, päätin korjata tilanteen ja sanoin, että kuuntelin yhden Britneyn biisin, ja että se kuulostikin ihan hyvältä.
Neidillä vain oli jo mieli muuttunut, ja sanoikin kuuntelevansa enää vain Children of Bodomia. Olin taas lentää persuksilleni ja olin täysin mykistynyt.

Paineet kasvavat. Muoti muuttuu niin nopeasti, että kun ehdit ostaa jotakin hyvin muodikasta, on se jo seuraavana päivänä täysin out. 1/100 saattaa väittää jotakin hyvin epämuodikkaaksi, se riittää. En tiedä riippuuko se, kuka sanoo ja miksi sanoo ja miksi se on niin voimakas mielipide.
Ja mitä enemmän yrität näyttää muodikkaalta, hyvältä jokaisen silmissä, paineet vain kasvavat. Annas, kun menet kauppaan ja valitset täysin vääränlaisen paidan, niin sinut katsemurhataan.

Mutta eivät ne paineet mihinkään katoa, vaikka et niin kovasti yrittäisikään. Et välitä mitä muut sanovat, et välitä miltä näytät. On täysin sama, vaikka liikkuisit kaupungilla tuulipuku päällä tai sitten Dieselin farkut ja Guccin laukku olalla. Paineet ovat kovat.

Suomessakin on jo satoja blogeja, joihin voi rekisteröityä, ja luoda näköisesi profiilisivut. Muotisivut, musiikkisivut. On selvää, että kaikkia ei voi miellyttää omalla maullaan.
Siksi onkin tärkeää että juuri itse tietää miltä haluaa näyttää, mitä haluaa kuunnella tai nähdä. Tietää miltä itsestä tuntuu.

Juttelin ystäväporukan kanssa muodista, ja siitä miten vaikeaa on olla tyytyväinen itseensä saati sitten että muut olisivat kanssasi samaa mieltä. Muutama kertoikin, että pääasia että vaatteet on päällä. Toinen heti perään: "Usein tulee ostettua vaatteita, joita käyttää kerran, koska seuraavana päivänä joku julkistaa vaatimuksen, että sellaiset vaatteet täytyy heittää roviolle palamaan."

Monille itsetunto tuhoutuu muiden mielipiteistä. Tänä päivänä ihmisiä arvostellaan yhä enemmän ulkonäön ja esim. musiikkimaun perusteella.
Mutta varsinkin oman tietokoneen ääressä on varsin hauskaa arvostella muita, ja muiden mielipiteitä. Kun ei tunne toista, on helpompaa lähteä haukkumaan toista. Mutta sitten on niitä hellävaraisia arvostelijoita. Kuvassa on mekko ja antiikkinen tuoli: "Aivan ihana tuoli. Mekkokin on ihan ok!!"

Olen usein päättänyt, että en välitä muiden mielipiteistä, mutta silti se on niin hiton vaikeaa. Koska sitä haluaa näyttää myös mudien silmissä hyvältä. Monikaan ei voi väittää, etteikö välittäisi siitä mitä muut ajattelevat.
Tosin minulle on huomautettu muutamaakin otteeseen, että itsetuntoa riittäisi vaikka koko naapurustolle.
Kyllä ne pienet halveksuvat silmäykset silti kirpaisevat hetkeksi.

Yritän piiloutua pieneen pesääni kaikkini tyhmine vaatteineni ja kuuntelen vanhasta iPodistani Nuspirit Helsinkiä. Aivan yksin.

Itsetuntoni on hyvä.
Ainakin välillä.
Joka toinen päivä.


p.s. Niin ja tämäkin blogi on täysin turha ja epämuodikas. Lupaan lopettaa pian.

Et minua nää

"Katselin sun kuvaasi tänään tunnilla
En muuta nää
Ajelehdin pitkin pilvilinnoja, sinusta unta nään
Kuljetan sun kuvaa mun medaljongissani, mmm, mmm...

Et minua nää, et minua nää..

Voi jos sä tietäisit, etten unta saa, ajattelen vain sinua
Sydämeni haluaa, että olisit minun luonani
Vain edes päiväksi.

Et minua nää, et minua nää..

Kuulin miten välitunnilla, joku ihaili sinua kauniilla sanoilla
Kirjoitti runoa mmm, mmm...
Liian monta ihailijaa, en sinua koskaan saa.
Voin vain ihailla, haaveilla, sinusta ja minusta.

Et minua nää, et minua nää...

Tarvitsen ihmisen, joka minua rakastaa,
haaveilen, en sinua saa
Kaipaan jotain paljon suurempaa,
haaveilen, en sinua saa

Et minua nää, mä haaveilen..
Et minua nää, mä susta unta nään...
Et minua nää
Et minua nää..."

omistettu: Milo Ventimiglia

Kuka tuntee mut parhaiten?

Jos joku luulee tuntevansa minut, niin kannattaa tehdä tämä testi:

Luulitte vaan, että tuntisitte mut, pah, en usko!!
Se kuka saa 100% saa muhkean halauksen ja kutsun mun synttärijuhliin, nih :P


Create your own Friend Test here

Best kisses!

Minä tykkään suudella. En voisi muuta väittää.
Suutelu ehkä parasta mitä voi tehdä poika- tai tyttöystävän kanssa. Ja sitä voi tehdä missä paikassa tahansa mihin aikaan tahansa.

Kurkatkaa uusi suutelo-blogi: http://www.bestkisses.com/
Sinne voi lähettää myös oman suutelukuvan!


Suudelkaa toisianne. Keep kissing!

Ysäri

Yläaste, kaverit, bileet, pullonpyöritys, hittibiisit, biitsi, ensikännit, suudelmat, kesäloma, talviloma, synttärilahjat, poikaystävä, tyttöystävä, boolimalja, fritsut, movetron, aikakone, pandora, alla koivupuun, nurtsi, kirjekaverit, kirjeet, pojat, tytöt, lempimusiikki, vegetaristit, meikit, menkat, kännykät, puhelinnumerot, disco, muoti, valokuvat, kaverit, yhtikset, bestikset, rakkaus, halaukset, hitaat tanssit, finnit, koulukiusaaminen, murheet, sydänsurut, uusi suhde, ex-poikaystävät, ex-tyttöystävät, piirustukset, sydämet, rakkaustestit, runot.

"Hei, mä tykkään susta. Mä en tiedä tykkäät sä musta. Mikä sun lempibändi on? Mä kuuntelen nyt aika paljon movetronia. "
"Mitä mieltä sä oot xxx? Mä en tykkää siitä, se on ihan tyhmä."
Lempimusiikki, lempiruoka, lempivärit, parhaat kaverit, vihamiehet, poika- ja tyttökaverit, bileet, pullonpyöritykset, suudelmat.
Ah, ihana 90-luku.
Suurimmat murheet olivat ne, kuka oli kenenkin kanssa, kuka vihasi ketäkin.
Ihastuminen on niin ihanaa, loputonta.
Jokaisen pitäisi muistella hetki niitä aikoja, ei se elämä tänäkään päivänä niin kamalaa ole.

Mokkapalat

Pohja:
6 munaa
3 dl sokeria
1 1/2 dl maitoa
4 1/2 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
225g voisulaa
4 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta


Kuorrutus:
noin 200g tomusokeria (noin 2-3 dl)
4 rkl voisulaa
3-4 rkl vahvaa kuumaa kahvia
3 rkl tummaa sokeroimatonta kaakaojauhetta

Ohjeet:

1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja sihtaa vaahdon joukkoon.

2. Sulata rasva ja lisää siihen maito. Sekoita maito-rasvaseos taikinaan huolellisesti mutta varovaisesti pohjasta asti kauhalla käännellen.

3. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 175-200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

4. Sekoita kuorruteainekset keskenään. Kaada pohjan päälle tasaisesti.

5. Ripottele pinnalle kookoshiutaleita, pähkinärouhetta tai nonparelleja ja anna jähmettyä.

6. Leikkaa paloiksi. Sopii pakastettavaksi.

vinkki: Saat levitettyä kuorrutteen helpommin vielä hieman lämpimän pohjan päälle.

Ohje löytyi sivulta: Ruokaohjeita ja herkkuja à la Marie

Herkullisia hetkiä!

Laukkuelämää

Monenko naisen laukku on tyhjä? Monenko naisen laukusta ei löydy esim.:

paperinenäliinoja, huulipunaa, purkkaa, kirjoituspaperia, kynään, meikkejä, salmiakkia, aurinkolasit, parfyymia, varasukkahousuja, koruja, kynsiviilaa, kynsilakkaa, hiuslakkaa, taskukampaa, jne.

Moni nainen pakkaa laukkuunsa koko pienen tärkeän elämänsä, koska jokainen päivä voi olla juuri se päivä, kun tulet tarvitsemaan jotakin näistä asioista. Ja jonakin päivänä tulet tarvitsemaankin näitä. Ihan varmasti.

Kauneus, tuo silmä katsojassa

Joku maalaa kissanruoka peltipurkkeja tehden niistä kukkapurkkeja, maustepurkkeja ja kihveliastiaa.

Joku yrittää epätoivoisesti säästää parhaita farkkujaan, jotka eivät ole mahtuneet päälle sitten vuosikymmenen, hätävaralle jotakin suurta hetkeä varten.


Joku taas keksii repiä vanhat tapetit seinistä ja maalata ne mustalla tai ehkä sittenkin auringon keltaisella maalilla.

Tarkoituksena on tehdä kaikesta kaunista. Kaunista on kiva katsoa. Kauneus voi antaa hyvänmielentunteen.
Ruoka voi olla kaunista. Laulut ovat kauniita. Valokuvat ovat kauniita.
Ihmiset ovat kauniita.

Sinä. Minä.

Hauras ääni

Hauraan äänesi mä kuulen
Läpi tuulen se kaikuu edelleen

Jälkeesi jätät sormenjälkiä
Palan muistoa itsestäsi

Katselimme tähtitaivasta
Yömyöhään juteltiin
Sade kasteli meidät
Suutelimme salaman valoissa

Itkit ja kerroit kuinka
vihdoinkin löysit ihmisen joka ymmärtää

Mitä sinulle oikein tapahtui
Mihin lensit? Mihin katosit?
Mitä itsellesi teitkään
Tiedäthän.. Sinua kaipaan
Ikuisesti kaipaan

Jälleen pyyhin kyyneleen poskeltani
Tyynyn syliini mä painan

Kuuntelin lempikappaleitasi
Jos vaikka tulisit takaisin

Itkin ja kerroin kuinka
vihdoinkin löysin ihmisen joka ymmärsi

Mitä sinulle oikein tapahtui
Mihin lensit? Mihin katosit?
Mitä itsellesi teitkään
Tiedäthän... Sinua kaipaan
Ikuisesti kaipaan

Punaiset kengät raitiovaunussa

Juoksen epätoivoisesti pimeää karkuun. Valoa näkyy jossakin kaukana.
Punaiset korkokengät kolisevat asfalttiin niin kovaa, että se särkee korvani.

Nostan polvisukkiani kolmannen kerran. En näe muuta kuin kaukana olevan valon, ja sinne minun olisi päästävä.

Huomaan ohikulkijan, hän katsoo minua hämmästyneenä, kuin hän ei olisi aikaisemmin tavannut naista.
Mies tulee lähemmäs. Kirin vauhtiani.

Katson taakseni ja mies on kadonnut pimeyteen.
Otan muutaman juoksu askeleen. Ohitan puistotien nopeasti. Kengät alkavat hangata. Hengähdän.

Juoksen alas alamäkeä. Näen ja kuulen raitiovaunun pysähtyvän pysäkilleen. Juoksen niin kovaa kuin pääsen korkokengilläni, jotta ehtisin kyytiin.
Ovet sulkeutuvat, mutta saan tungettua käteni oven väliin ja ovet aukeutuvat.
Istun viimeisen rivin ikkunapaikalle. Tuijotan ulos ikkunasta. Hengitän ikkunaan ja piirrän sydämen.
Kaksi naista keskustelee eturivissä lapsistaan. Rakastavaiset halaavat toisiaan ja katselevat syvälle silmiin. Mies seisoo keskivaunussa ja katselee ympärilleen kuin peläten jotakin. Hän katselee ulos ikkunoista, välillä minua, välillä pariskuntaa. Hän hermostuu ja hätkähtää pienistäkin liikkeistä.

Muistelen viime lauantaita. Istuin samassa paikassa kuin nyt. Kädessäni paperikassi, jossa uudet punaiset kengät odottivat pääsevänsä juoksemaan ja nauttimaan. Kädessäni on ollut myös toinen kassi, jonka hädissäni unohdan penkille kun juoksen ulos vaunusta.

Tuo pussi on vieläkin vaunussa. Tiedän sen. Puren kynttäni, olen hermostunut.
En pidä siitä, että joudun turvautumaan jonkun apuun (kuljettajan) että löytäisin tuon kassin, ja sen sisällön.

Nousen hitaasti ylös. Toivon, että keskivaunussa oleva mies ei huomaisi liikkeitäni. Turhaan. Horjahdan ja joudun tukeutumaan pariskunnan olevaan penkkiin. Mies katselee minua silmäkulmiensa alta. Hän hengittää raskaasti.

Katson ikkunasta ulos, kuin en huomaisi miestä lainkaan. Liikun hiljaa häntä kohti. Katselen punaisia kenkiäni. Nostan polvisukkiani neljännen kerran. Hivelen kaulakoruani.
Kierrän hiuskiharan pikkusormeni ympäri. yritän olla mahdollisen huomaamaton.

Mies kohottaa katseensa. Näen selkeät silmät. Siniset tai vihreät, on liian hämärää ollakseni varma. Nyökkään nopeasti hymyillen ja hivuttaudun ohitse.
Mies takertuu käteeni nopeasti ja pelästyn.
Hän nostaa huivin, joka on ohi mennessäni tippunut.
Nostan huivin hämmentyneenä, en muista sen tippuneen kaulastani.
Kiitän hymyillen, en sano mitään. Katson häntä silmiin ja huomaan punan leviävän poskilleni.

Jatkan matkaa eteenpäin. Suoraan kuljettajan luokse. Rykäisen kuuluvasti, mutta kuljettaja ei huomaa minua. Hermostun. En tiedä mitä tehdä.
Mies katsoo minua keskivaunusta edelleen. Hermostun enemmän ja koputan kuljettajan ovi-ikkunaan. Hän katsoo minua vakavana. Pyydän anteeksi häirintää ja kysyn kassista.
Kuljettaja katsoo minua epäuskoisena, katsoo myös taakseen nähdäkseen miehen keskivaunussa ja kertoo ettei sitä ole.

Jään seuraavalla pysäkillä.
Nainen nousee kyytiin ja ohitan hänet varovasti.
Katson miten raitiovaunu liukuu ohitseni raiteilla.

Suljen silmät. Olen pettynyt ja surullinen.

Huomaan että en ole yksin. Mies keskivaunusta on jäänyt pois vaunusta samaan aikaan kanssani. Hän seisoo noin kymmenen metrin päästä minusta. Katson molempiin suuntiin. Punastun.
Silloin näen miehellä olevan paperikassin. Minun kassini.
Mies tulee muutaman metrin lähemmäs. Niin teen myös minä.

Hymyilen leveästi ja kuulen kuinka punaisista korkokengistäni lähtevä kopina saa miehenkin hymyilemään.

Rakastaa...

Tahdon elää näin, surun peittämäin
Luokses aina tuun kun silmät tummuu

Arvet näkyvät, peitän paidalla
Kyynelkanavat tyhjänä on

Seitsemän kertaa onnea toivotat
siltikään en jaksa aamuisin nousta
Etkö voisi poistaa, tätä poistaa
tuskaa ja ikävää

"Jäljet näkyvät pitkälle vuosien
sanoit elämän olevan hauskaa
kun sinua joku rakastaa
Sanoit haluavan joskus naimisiin
kolme lasta ja koiran
suuren talon autoineen ja puutarhan
Jonain päivänä sen kuulemma huomaa
että rakastaa"

Sade pirstaleineen kastelee kasvoni
Aurinko ne kuivaa

Katselin maailmaa
suuren ikkunan takaa
peittoon kääriydyn

Suutelevan nään, miehen naistaan
käännän pääni pois, en kestä enää
tahdon rakastaa
tahdon rakastaa

"Jäljet näkyvät pitkälle vuosien
sanoit elämän olevan hauskaa
kun sinua joku rakastaa
Sanoit haluavan joskus naimisiin
kolme lasta ja koiran
suuren talon autoineen ja puutarhan
Jonain päivänä sen kuulemma huomaa
että rakastaa
että rakastaa"

Ääniä

Tyhjät elämämme päätimme jakaa.
Valoisaa ja niin kaunista
Siihen tarvitaan rakkauden lumoja
Pieniä suudelmia tusina

Toisella puolella maailmaa sanoitte tahdon
minä katson silmiisi sinisiin
Tahtoisin suudella sinua
en siihen voisi kyllästyä koskaan

Kuuntelimme maailmaa kahdestaan,
se alkoi kuulostaa jo kauniilta.

Ääniä, lauluja, rukouksia, vihellyksiä.
Sanoja, huutoja, kauniita runoja.

Sängyssä katselin sinua aamuöisin,
en voinut herättää sinua
Katseesi upottaa minut siihen suureen kuplaan,
joka myöhemmin puhkeaa ja olen ilmaa

Kuuntelimme maailmaa kahdestaan,
se alkoi kuulostaa jo kauniilta.

Ääniä, lauluja, rukouksia, vihellyksiä.
Sanoja, huutoja, kauniita runoja.

Nemi the Universe

Ihanaa Ystävänpäivää!!

"Ystävä ole minulle,
en halua pahaa sinulle.
Jaksat aina kuunnella,
välittää ja lohduttaa.
Ystävä rakas,
olet maailman paras."

"Merkitset minulle paljon.
Ilmas sinua elämäni oli tyhjää.
Täytät sen hymylläsi,
katseellasi.
Olet minulle paljon,
ystävä rakas."

Aina...

ei jaksa hymyillä, eikä oikeastaan nauraakaan, sisäisesti saattaa itkeä ja huutaa apua, vaikka kukaan ei sitä kuulekaan. toivon että jonain päivänä joku huomaisi meidätkin tässä maailmassa, joku joka ymmärtäisi mitä ajattelemme, ilman että tarvitsee sitä erikseen sanoa. sisällämme kuplii ajatuksia, mielialat vaihtelevat, toisena päivänä onnellinen, toisena surullinen, kolmantena nauramme, neljäntenä itkemme. raivostumme, hermostumme, kärsivällisyys loppuu, tai sitä ei ole olemassakaan. terveys ei enää kestä, sitä ei jaksa hoitaa. masennus, kaamoksen sana, synty, josta ei koskaan seuraa hyvää. murheet, jotka kasvavat sisällämme. tuska, joka kiehuu ympärillämme. ilo, jonka päälle mustat pilvet karkaavat. suru, jota emme pakoon pääse. sielumme eivät lepää, ne ovat haavoittuneet, siivet katkenneet, ei ketään kuka niitä hoitaisi. unettomuus vallitsee, sosiaalisuus häviää. itkeneet silmät katsovat peilistä, ja kukaan ei niihin enää katsokaan. yksin olemme täällä, yksin meidän on pärjättävä.
___________________________________________________________

"Masennus on varsin yleinen sairaus, sillä arviolta n. 5–6 % suomalaisista kärsii masennuksesta."

"Masennuksen keskeinen oire on vakava ja pitkäkestoinen mielialan lasku. Usein myös mielenkiinnon puute, ruokahalun muutokset, unettomuus tai ylenmääräinen nukkuminen. Henkinen vireys ei ole kohdallaan ja pienetkin tehtävät vaativat erittäin suurta ponnistelua."

"Masentuneella saattaa ilmetä myös käytöshäiriöitä ja tilaan liittyy usein vakavaa keskittymiskyvyn puutetta ja muistitoimintojen heikkenemistä. Muita depression oireita ovat mm. väsymys, uupumus, kyvyttömyys nauttia tavallisista asioista, arvottomuuden tunne, ärtyneisyys, itkuisuus tai vaikeudet itkeä, epämääräiset kivut, vähentynyt seksuaalinen mielenkiinto ja aktiivisuus, painon muutokset, päänsärky ja vatsavaivat."

"Masennus on hankala sairaus, koska sairastunut tuntee usein syyllisyyttä ja voi olla kykenemätön uskomaan, että kukaan voisi auttaa häntä."

"Depressiota voi itse ehkäistä ja hoitaa mm. säännöllisillä elintavoilla, ulkoilulla, liikunnalla, terveellisellä ruokavaliolla, välttämällä tupakointia ja runsasta alkoholin ja kahvin juontia, myönteisellä elämänasenteella ja ylläpitämällä hyviä ihmissuhteita mm. perheenjäseniin, sukulaisiin, ystäviin, opiskelu- ja työtovereihin. Hyvät harrastukset ovat myös tärkeitä, samoin rentoutuminen ja liiallisen stressin välttäminen."

lähde: wikipedia

Olipa kerran..

Olipa kerran tyttö, joka oli kenkäfriikki. Tämä asui suuressa kylässä yhdessä pojan kanssa, jossa maksuvälineenä toimi mansikat ja kirsikat. Kylä kasvoi kasvamistaan ja siellä järjestettiin usein suuria markkinapäiviä.

Tyttö rakasti kenkiä, ja ihasteli kaikkien ohikulkevien ihmisten kenkiä. Tyttö vain oli kovin köyhä, eikä hänellä ollut varaa ostaa uusia kenkiä niin usein kuin olisi halunnut. Poika ei niin välittänyt kengistä.

Tyttö käveli pojan kanssa markkinoilla ja huomasivat torimyyjän. Tyttö juoksi innoissaan kojun luokse ja ihasteli hohdokkaita kultakenkiä. Myyjä tuhahti omahyväisenä, että tytöllä ei olisi koskaan varaa ostaa häneltä kenkiä. Varsinkaan kultakenkiä.
Tyttö alkoi itkeä, ja poika yritti lohduttaa sanoilla: "Nuo kengät muutenkin olisivat jo huomenna mustat." Tyttöä se ei kuitenkaan ilahduttanut.

Seuraavana päivänä saapui uusi torimyyjä. Tämä hymyili tytölle ja antoi sovitettavaksi kauniit kengät, jotka loistivat kilpaa auringon kanssa. Hinta oli kuitenkin liian suuri. Tyttö itki, että ei koskaan saisi itselleen niin kauniita kenkiä.
Torimyyjää tämä asia harmitti ja antoi tytölle kengät ilmaiseksi, jos lupaisi auttaa kojun myymisessä ja tyhjentämisessä.
Tyttö suostui oitis, ja hymyili kaunista hymyään.

Illalla tytön saavuttua kotiin, hänellä oli jalassaan uudet kiiltävät kengät. Poika huomasi kengät oitis. Tämä suutahti: "Monet mansikat ovat tänä vuonna menneet hukkaan, ja silti uskalsit ostaa uudet kengät."
Tyttö ei ehtinyt sanoa mitään, ennen kuin poika jatkoi.
"Viet ne heti huomenna takaisin, ja yrität saada kaiken summan takaisin mitä mahdollista."
Tyttö hymyili ja sanoi, että ei tarvitsisi, koska oli ansainnut ne kovalla työllä.
Tyttö kääntyili ja ihasteli ja juoksi pienen peilin ääreen. Hän huudahti iloisesti. "Katso, eivätkö ne olekin kauniit!" Poika tuhahti toistamiseen, ja sanoi: "Lehmän hännätkin ovat kauniimpia kuin nuo."
Tyttö suutahti ja alkoi itkeä. Hän juoksi kauas metsään, ja vannoi että ei koskaan enää palaisi. Poika tiesi, että pian tyttö kuitenkin jo tulisi kotiin.

Kului tunteja ja poika alkoi huolestua. Tyttö ei näkynyt.
Samaan aikaan tyttö istui suuren puun juurella ja katseli pelokkaana ympärilleen. Hän alkoi itkeä. Oli jo myöhä ja hän oli eksynyt.
Sitten tyttö näki kirkkaan valon tulevan suoraan häntä kohti.

"Älä pelkää, lapseni. Se olen minä, kenkäkeiju!" pieni kenkäkeiju pyristeli iloisena pieniä siipiään.
"Kenkäkeiju? En tiennyt teidän olevan olemassa!" Tyttö ilahtui.
"Lapseni, monikaan ei usko meidän olevan olemassa. Mutta me olemme virallisia keijun jäseniä." Keiju kertoi.
"Mutta älä lapseni itke, nuo kengäthän ovat ihanat." Keiju jatkoi.
"Ei, en minä sitä itkekään. Olen eksynyt. En osaa enää kotiin." Tyttö alkoi taas itkeä.
"Voi lapseni. Minä opastan sinua hieman. Katsele taivaalle, katso mitä näet!" Keiju ehdotti.
"Näen pieniä tähtiä, ne ovat aivan erilaisia kuin meillä kotona." Tyttö pettyi.
"Voi lapseni. Minä uskon että aivan pian löydät polkusi kotiin." Keiju yritti piristää.

Samalla poika oli jo hyvin huolestunut. "Pian on jo kovin pimeää, metsässä piili vaaroja" poika sanoi. Tämä toivoi, että ei koskaan enää suuttuisi tytölle, jos tämä vain palaisi nyt kotiin.
Koska tyttöä ei näkynyt, poika päätti lähteä etsimään tyttöä vihikoiriensa kanssa.
Hän kutsui koiria, ja nämä juoksivat pimeään metsään.

Poika huomasi heti jälkiä maassa. Niiden täytyi kuulua tytölle. Maassa oli suuri kuoppia, joiden oli oltava uusista kengistä.
Koirat juoksivat vielä pimeämpään metsään ja haukkuivat.

Poika löysinkin pian tytön nukkumasta suuren tammen luota.
Poika nosti tytön syliinsä, suuteli tätä ja piti lämpimänä. Tyttö aukaisi silmänsä ja hymyili. Hymy valaisi koko polun, ja he löysivät tiensä kotiin.
"Vannon, että en koskaan enää suutu sinulle ja kengille." Poika vannoi.
"Ja minä vannon, että en koskaan enää lähde pimeään metsään." Tyttö hymyili.

Sen pituinen se.

-------------------

Löysin tänään ihanat talvikengät, ja hintakin oli aivan olematon. Saas nähdä mitä ilta tuo tullessaan kun muut näkevät kenkäni.

Iloisia talvisia kenkäilmoja.