Runoja rakkaudesta...

... vai jostakin muusta kuin rakkaudesta?


Sateen jälkeen paistaa aurinko,
sen sinä tiesitkin jo.
Myrskyn jälkeen tulee tyyneys,
sitä sinä et hallitse.

Ehkä joku kutsuu sinua kauniiksi,
ehkä joku kehuu sinua ihmisenä,
ehkä joku hymyilee sinulle aidosti,
ehkä joku saa sinut itkemään,
se en ole minä,
en koskaan,
et tiedä kuka olen.

Mies mustissa vaatteissaan,
sai kukatkin hyytymään.
Kasvot itkeneet ikuisia kyyneleitä,
saapuu pimeys ja vie meidät mukanaan.

Nauroimme, olimme ystäviä,
sait minut tuntemaan että olen ihana.
Kerroit salaisuutesi, jaoimme kaiken.
Muutuit.
Et jakanut kanssani mitään.
Satutit tunteitani.
Sinusta tuli bitch.
En tahdo nähdä sinua,
mutta rakastan sinua,
ystäväni.

---

Rakastin sinua, sinä et minua.
Rakastin häntä, hän ei minua.
rakastin toista, kolmaskaan ei minua.
Rakastan itseäni, se vastaa.

Rakastaa kahdesti, muistaa sen aidosti.
Rakastaa kolmesti, tuntee tuskaa.
Rakastaa ikuisesti, saa rakastaa. Aina ja ikuisesti.

Liian hempeää ja pehmeää.
En saanut muutakaan ajateltavaa.
Tyynyyn pääni laitoin,
silti mielikuvia päässäni lauloi.
Niin runollista ja kaunista,
itkin silti suuresta ilosta.
Liian hempeää ja pehmeää.
pakko tämä on tähän lopettaa.